Made In

Oho. monta kuukautta on kulunut viimeisestä blogitekstistä. Ainakin uusi työ ja talviunet ovat vieneet aikaani ja voimiani (gradu taas ei, ääh). Mutta nyt tuli pitkästä aikaa bloggausfiilis.

Haluan vinkata mielenkiintoisesta nettisivusta, jossa voi paljastaa kotimaiseksi pestyjä tuotteita. Suomen elintarviketyöläisten liitto haluaa kuluttajien kiinnittävän huomionsa paketeissa mainittuihin valmistusmaihin brändin ja paketin kyljessä olevan kuvan sijaan. Kuulostaa tällaiselle pidempiä toveja kaupan hyllyjen välissä seisoskelevalla ostosten tekijälle ihan perusjutulta, mutta harmittavan moni taitaa edelleen tehdä valintansa kertavilkaisun perusteella, ilman tarkempaa lukemista.

SEL:n sivuilla sanotaan näin:

Moni kuluttaja ei ole tietoinen, että esimerkiksi kotimaisella tuotemerkillä Suomessa myytävät Turun Sinappi ja HK Amerikan pekoni tehdään Puolassa, Jenkki-purukumi Turkissa, Elovena-kauramurot Saksassa, Jyväshyvän Paussi-keksit Tsekissä sekä Arla Ingmanin raejuusto ja Ingmariini-levite Ruotsissa

Onhan se aika pirullista, että muropaketti, jonka kyljessä kansallispukuun pukeutunut vaalea "elovenatyttö" koreilee, sisältää saksalaisia muroja.

Seuraavaksi toivoisin, että jauho- ja leipäpaketeissa kerrottaisiin tarkemmin viljojen alkuperämaa. En ole aivan varma, kuinka paketin kyljessä ilmoitettava valmistusmaa käytännössä määräytyy. Käsittääkseni riittää, että esimerkiksi jauhot pussitetaan Suomessa, niin valmistusmaana voidaan ilmoittaa Suomi. Juuri muutama päivä sitten puuroryynejä valitessani ihmettelin, kuinka harvassa kaurapaketissa oli avainlippu-merkki. Ehkä siksi, että merkki maksaa, mutta luultavasti siksi, että tuotteen kotimaisuusaste ei riitä sertifikaatin saamiseen. Ja leivässä viljan alkuperästä tuntuu olevan vielä harvemmin tarkkaa tietoa.

Kaipa sitä pitäisi pommittaa tuotteiden valmistajia ja myyjiä enemmän kysymyksillä tuotteiden alkuperästä. Harmi vaan, että kukaan ei pakota vastaamaan kuluttajien kysymyksiin. Viime maaliskuussa lähetin Bonne-juomille kysymyksen valmistamiensa marjasoseiden alkuperämaasta ja pakkaustavasta. Sataprosenttinen marjavalmiste, joka on valmistettu Suomessa, kuulostaa hyvältä, mutta kaikista eniten mua kiinnostaa, missä marjat ovat kasvaneet. Samalla kysyin pakkaustavasta ja siitä, onko pakkausten kenties ulkomaisissa vadelmissa mahdollinen norovirusriski. Vastausta kysymyksiini ei koskaan kuulunut, joten ei ole nuo marjasoseet oikein enää houkuttaneet.

Päivän suositus: Arvokas ja herkullinen jäte

Satuin tällä viikolla telkkarin eteen juuri, kun tämä Arvokas ja herkullinen jäte -niminen laadukas saksalaisdokkari oli tulossa. Suosittelen katsomaan Areenasta! Katseluaikaa on vielä vajaan kuukauden verran jäljellä, eli hyvin ehtii.

Dokkarissa tuli monia hyviä pointteja ja tuoreita ajatuksia esiin. Siinä kerrottiin mm. leipäjätteellä lämpiävästä leipomosta, yhteisöpuutarhoista ja ruokajätteen valtavista määristä. Esimerkiksi ranskalaisella tukkutorilla päivän päätteeksi yli jäävät kalat menevät automaattisesti roskiin, oltuaan yhden päivän myynnissä.

Ohjelman ihastuttavinta antia oli korealaismuotoilijan esittelemät perinteisiin ruoansäilöntätapoihin perustuvat "ruokahyllyt". Kauniissa hyllyissä mm. kasviksia voi säilyttää huoneenlämmössä perinteisten niksien avulla. Esimerkiksi omenoiden tuottamat kaasut auttavat pitävät perunat tuoreina, ja porkkanat ja sellerit säilyvät pidempään, kun ne säilytetään pystysuorassa omilla hyllyillään (vaakasuorassa kasvikset käyttävät energiaansa päästäkseen "oikeaan" asentoon).

Dokumentissa kerrottiin myös, että jätteeksi päätyvällä ruoalla pystyttäisiin ruokkimaan maailman nälkäiset kolmeen kertaan. Eli maailmassa on ruokaa tarpeeksi kaikille, se on vaan väärissä paikoissa ja turhauttavan usein kaatopaikalla.

Päivän ilostus: Pauligille reilua kahvia

Olen juhlamokkavastainen ihminen. Mua ärsyttää, kun koko Suomi tuntuu juovan vain tuota yhtä pahanmakuista ja epäeettistä litkua. Joka paikassa tulee vastaan juhla mokka -plakaatteja, kuppeja tai markiiseja. Pauligista oli kovaa vauhtia tulossa mun ykkösvihastusfirma, ainakin suomalaisista yhtiöistä.

Mutta tänään sain selville jotain upeaa. Paulig on viimein taipunut, ja laajentanut valikoimansa myös luomulaatuiseen Reilun kaupan kahviin. Jes! Reilun kaupan edistämisyhdistyksen sivuilta voi lukea tästä iloisesta uutisesta tarkemmin. Uutisessa ei lue, koska kahvi on kaupoissa, mutta kaipa sitä voisi jo alkaa kysellä kauppiailta :)

Seuraavaksi odotellaan, koska Fazer suostuisi myymään meille sinistään reiluna versiona.

kirppishassutuksia

Aina välillä kirppiksellä tulee vastaan ihanan sympaattisia vaatteita ja muita juttuja, jotka haluaa omakseen tietämättä, mitä niillä oikeastaan tekee. Yksi tällainen ostos on Lahden Fidalta parilla eurolla mukaan tarttunut vanha söpö mekkonen. Epäilen, että tuo on saattanut olla jopa jonkun häämekko joskus 60-luvulla. Mekko on itse ommeltu ja istuu mulle täydellisesti.

Mielelläni käyttäisin tuota joskus, mutta hankaluutena on oikean hetken löytäminen. Ehkäpä joku sunnuntai lähden päiväkävelylle hienona naisena. Tai jos jonain päivänä minua kositaan aivan ex tempore, niin voin samantien lähteä maistraattiin tuo mekko päällä :)

ketunleipää ja tikkuhorsmaa

Kesäloman mökkireissulla villivihannesten hyödyntäminen jatkui, vaikka kasvukausi onkin monilla kasveilla jo vähän liian pitkällä. Keväällä vuohenputken ja poimulehden poimiminen oli helppoa, mutta nyt monet kasveista ovat turhan suuria ja puisia.

Ohjeita uhmaten päätin testata maitohorsman syömistä parsan tapaan näin keskikesän jälkeenkin, kun löysin suhteellisen tuoreen näköisiä versoja, jotka eivät olleet aloittaneet kukkimista. Ei siinä kovin hyvin käynyt :) Keräsin varret, keitin niitä hetken suolavedessä ja paistoin oliiviöljyssä valkosipulin kera. Sitten imeskeltiin valkosipulin ja öljyn maut tikuista, sillä kuituisten tikkujen syöminen oli hankalahkoa. Eli jos horsmat tuntuvat yhtään puisilta kerätessä, ne ovat sitä myös keittämisen ja paistamisen jälkeen. Ensi keväänä uusi yritys :)



ketunleipää


Onnistuneempia hortoilukokemuksia sain ketunleivästä. Pienten lehtien kerääminen ei vie kauan, koska ne kasvavat usein tiheästi ja nousevat helposti varsineen maasta. Laitoin ketunleipää salaatin joukkoon ja leivän päälle, ja hyvin maistui. Vaikka maku on aika hapan silloin kun ketunleipää syö sinällään, lehdet sopivat hyvin salaattiin, eikä maku ole pistävä. Ketunleipää voi kokeilla myös keiton maustamiseen, mutta sitä en ole vielä itse testannut.

Lisäksi keräsin horsman, metsämansikan ja vadelman lehtiä yrttiteetä varten. Kuivatin lehdet, mutta vielä en ole keitellyt niistä teetä. Syksymmällä on sitten kiva muistella kesän ja mökkimaisemien makuja teetä juoden.

Löytö

Kävin tänä kesänä erityisen paljon alennusmyynneissä. Tavallisissa kaupoissa jaksoin käydä kerran, ja saaliina siitä reissusta olivat yhdet alushousut (sloggin luomupuuvillaiset löytyi stockalta!). Alennusmyynnit ulottuivat monille kirppiksillekin, ja siellä ostoksia tuli tehtyä enemmän. Ainakin Fidalla, Samarialla ja kierrätyskeskuksessa vaatteet olivat jossain vaiheessa -50 % alennuksessa.

Kaikenlaista tuli alehuumassa vahingossa ostettua, ja muutama hassukuosinen ysärivaate saattaa joutua takaisin kiertoon aika pian, mutta myös löytöjä sattui kohdalle. Kyläsaaren kierrätyskeskuksesta taisi löytyä tämän vuoden ykköslöytö. Ostin 50 sentillä Ralph Laurenin vaalean siniharmaat kesäpöksyt. Housut ovat silkki-pellavasekoitetta ja tuntuvat tosi mukavilta päällä. Juuri mukavan rennot kesällä käytettäviksi. Nuo housut päällä tulee semmoinen olo, että vain purjevene puuttuu :)

Samalla kertaa kierrätyskeskuksesta tarttui mukaan oranssi toppi ja vanha stockmannin kukallinen toppijuttu. Yhteensä ostokset maksoivat 1,25 euroa. Edullista, jotten sanoisi!

Kaj Franck Designmuseossa ja verkkonäyttelyssä

Lehtokurpat

Muistutus muistutus! Kaj Franckin pelkistettyjä käyttöesineitä, herkkiä taideteoksia, upeaa värinkäyttöä ja kauniita muotoja pääsee nyt katselemaan Designmuseossa. Näyttely antaa hyvän kuvan Franckin vuosikymmenien suunnittelutyöstä, ja kauniita esineitä riittää ihasteltavaksi. Näyttely tulee myös muistuttaneeksi, mitä kaikkia suomalaisille tuttuja esineitä Franck suunnittelikaan, niitä kun tuntuu riittävän.

Ateenan aamut

Designmuseo on iloksemme avannut myös Kaj Frankin nettinäyttelyn. Siellä voi katsella Franckin tuotantoa mm. vuosikymmenen, sarjan tai materiaalin mukaan.


kuva: Iittala

Nettinäyttelystä selviää esimerkiksi se, että tänä vuonna uudestaan tuotantoon tulleet himoitsemani Arabian purnukat ovat tulleet tuotantoon ensimmäisen kerran jo vuonna 1949. Purnukoita niin kuin monia muitakin Franckin esineitä katsellessa tulee väkisin ihmetelleeksi, miten muodot ja värit näyttävät niin modernin tyylikkäiltä. Taitavat olla ajattomia siis.

Lähilähimatkailua

Onnistuneen kesäretken voi näköjään tehdä vaikka kilometrin päähän kotoa, ainakin silloin, kun seura on oikea. Kävimme taannoin 90-vuotiaan isotätini kanssa Hakaniemen torilla, ja retkessä oli kaikki palaset kohdallaan. Siihen kuului odotusta ja suunnittelua, matkantekoa, hyvää syötävää, asioiden ihmettelyä, hienoa musiikkia ja väsyneet jalat.

Isotätini ei juuri enää liiku kotoaan, joten tästä syystä torireissu tuntui oikein kunnon retkeltä. Hän oli niin tyytyväinen torikäynnistä, että minäkin innostuin seuraksi. Vaikka itse kuljenkin torin ohi usein, retki tuntui mullekin erikoiselta. Kerrankin sain oikein ajan kanssa nauttia Hakaniemen torin tunnelmasta, seurata ihmisvilinää, ihmetellä pöytien tarjontaa ja maistella tuoretta munkkia antaumuksella. Haitaria ja pystybassoa soittaneet muusikot loihtivat juuri täydellisen taustamusiikin toriseikkailullemme.

Peruvian purple -chili

Torin antimet saivat mut ihan villiksi, ja kotiin päätyi vihannesten ja uusien perunoiden lisäksi taimikauppiailta korianterin ja thaibasilikan taimet sekä Peruvian purple -chili. Lilansävyinen chili näyttää tosi hienolta, ja myyjän mukaan chileissä on hyvin potkua. Innolla odotan maistelua :) Taimet maksoivat 3 euroa ja chili 5 euroa, eli ei mitenkään älyttömästi.

Thaibasilika

Vasta jälkikäteen kuulin, että Hakaniemen torilla myy joku luomulaatuisia taimia. Minä en hölmönä osannut kysyä myyjiltä mitään taimien kasvatustavoista, kun olin niin innostunut valikoimasta ja toriostoksista ylipäätään. Mutta ensi kerralla etsin käsiini sen luomutaimien myyjän.

Yhteenvetona vielä: kesäretket ovat hauskoja vanhoissa tutuissa paikoissakin, tärkeintä on retkiasenne!

Luonnon särkylääke

En käytä mitään lääkkeitä säännöllisesti, mutta toisinaan joudun syömään päänsäryn tai levottomien jalkojen takia särkylääkkeitä. Lääkkeet eivät kammoksuta, mutta mieluummin olisin syömättä niitä. Nyt löysin Mauste ja terveyskasvit luonnossa -kirjasta hyvän vaihtoehdon purkista otettavalle särkylääkkeelle. Auttava aine on pumpulimaisten mesiangervon kukkien sisältämä metyylisalisyytti.

Kuva: yrttitarha.fi

Mesiangervon kerrotaan auttavan mm. päänsärkyyn, influenssan aiheuttamaan särkyyn ja reumaattiseen särkyyn. Lääkettä mesiangervosta saa laittamalla kuivattuja kukkia lasilliseen kylmää vettä ja antamalla hautua yön yli. Neste siivilöidään ja sitä nautitaan päivän mittaan tarpeen mukaan.

Mesiangervoa on käytetty särkyyn jo vuosituhansia, ja siitä on eristetty asetyylispireahappoa, jota alun perin käytettiin aspiriinissa. Vaikuttavia aineita on siis ihan oikeasti, eikä kyse ole mistään kukkaishuuhaasta :) Mesiangervoa kasvaa reippaanlaisesti ojissa, rannoilla ja niityillä, joten sadonkorjuun ei luulisi olevan turhan hankalaa. Testiin siis!

Idän kirppisrundi

Olen huomannut, että onnelliset vapaapäivät ovat tänä keväänä ja kesänä koostuneet usein näistä simppeleistä aineksista: pyöräilystä, auringosta ja kirpputoreista. Pyörällä on kivaa polkea ympäri kaupunkia ja katsella uusia maisemia. Jos matkan varrelle osuu kirpputoreja, on pyöräily vielä hauskempaa, kun ei tarvitse aivan päämäärättömänä polkea.

Muutama viikko sitten teimme pyöräretken Itä-Helsinkiin. Katsoimme kevyen liikenteen reittioppaasta ohjeita, eksyimme Viikin arboretumin jälkeisillä poluilla, ja lopulta löysimme Myllypuron ja Itäkeskuksen kautta Laajasaloon ja sieltä kotiin. Suosittelen tuota Vanhankaupunkinlahden kiertävää lenkkiä todella lämpimästi. Etenkin Arboretumin vaihtuvat metsämaisemat ovat mitä mainiointa pyöräilyseutua.





Ensimmäisenä etappina oli Arabianrannan Kirpun tori



Ekana kirpputoripysäkkinä reissulla oli Kirpun tori. Kirppis on pieni ja siellä on aika paljon lastentarvikkeita, mutta jotain vaatteita sieltä on tarttunut mulle mukaan. Tällä kertaa ostin sieltä lätsän, joka suojeli sopivasti lopun päivää pääkoppaani auringonpistokselta.

 

Arabianrantaa



Vanhankaupunginkoski

Arabianrannan ja Viikin rantareitin jälkeen tulkitsimme muutamaa opaskarttaa epäonnistuneesti, saimme neuvoa alueen tuntevalta lenkkeilijältä ja löysimme lopulta Myllypuroon. Liikuntamyllyn rakennuksessa sijaitseva Työ&Toiminta ry:n kirppis oli mulle aivan uusi tuttavuus. Kirppis on aika suuri, ja siellä on etenkin huonekaluja paljon. Hinnat tuntuivat oikein kohtuullisilta, joten luulen, että tuolla tavara liikkuu hyvin. Ehdottomasti käyn vielä joskus uudestaan, jos noille nurkille satun.



Myllypuron Työ&Toiminta ry:n kirppis

Myllypurosta matka jatkui Itäkeskukseen, siellä piipahdettiin Puotinharjun Fidassa. Tuostakin kirpputorista tykkään, ja sieltä tarttui matkaan tosi mukavat kesäpöksyt.



Itäkeskuksen Fidan kirpputori

Itäkeskuksesta matka jatkui Roihuvuoren rantaa kohti Laajasaloa ja Yliskylää. Monella saattaa olla kolkko ja harmaa mielikuva Itä-Helsingistä, mutta tuolla pyöräillessä ei siltä näyttänyt. Meri, rantareitit ja vehreys jättivät ihan toisenlaisen kuvan noista seuduista. Laajasalossa oli retkemme viimeinen kirpputorietappi, Pelastusarmeijan kirpputori. Siellä oli paljon vaatteita ja muuta tavaraa, eivätkä hinnatkaan tuntuneet kohtuuttomilta. Eli suosittelisin tuotakin.



Roihuvuoren rantaa



Laajasalon Pelastusarmeijan kirpputori




Lopuksi kurvasimme Herttoniemenrantaan piknikille, ja pasteijoita ja pähkinöitä mutustellessamme ällistelimme meressä pulikoivien lapsien kylmänsietokykyä. Lopuksi polkaistiin Kulosaaren kautta kotiin, ja ihmeteltiin, kuinka lyhyen matkan päässä kaikki oikeastaan onkaan.

Herttoniemenrannan kalliot olivat mainio eväspaikka



Retki oli niin mainio, että seuraava on jo suunnitteilla. Myyrmäessä on kuulemma useampi kiva kirppari, joten se saattaa olla seuraavana kohteena. Ja matkan varrelle osuvat kirpputorit käydään tietty tsekkaamassa kanssa. Myös kivoja puistoja, näköalapaikkoja ja ympäristötaideteoksia olisi hauska katsastaa. Eihän tässä ehdi suunnitella mitään pidempiä kesälomareissuja, kun pääkaupunkiseudullakin viihtyy hyvin ja näkemistä riittää.

Pakahtumisia osa 2

Muutama viikko sitten iloitsin Puu-Vallilassa ihanasta puutaloalueen fiiliksestä ja ulkoilmakirppareiden hauskuudesta. Kun huomasin, että samanmoinen kirppistapahtuma olisi Kumpulassakin, tiesin heti, että sinne on mentävä. Ja sielläkin oli kivaa. Koko Limingantie oli täynnä myyntipöytiä ja ihmisvilinää, monet myivät itse tekemiään herkkuja ja Dog in a bucket - yhtye säesti menoa. Tunnelma oli kaikin puolin mahtis. Jos vatsa ei olisi ollut aivan täynnä, olisin varmasti käyttänyt hyväkseni mahdollisuuden maistella ikkunan kautta myytyä sosekeittoa tai nokkostahnaleipiä.

Kumpulassa tuli samanlainen olo kuin Vallilassakin. Sellainen, että haluan sinne asumaan ja heti. En ole ehkä kaikista eniten yhteisöllisyyttä kaipaava ihminen, mutta tuollaisella asuinalueella vaan tulee hyvä fiilis. Ja Kumpulan omakotitalot isoine pihoineen ovat jotain käsittämätöntä. Että joku onnekas saakin asua niin kauniilla kadulla vanhassa sympaattisessa puutalossa. Toki ihasteluuni vaikuttaa se, että satuin olemaan sekä Vallilassa että Kumpulassa kesäisinä päivinä luonnon ollessa vehreimmillään.

Kirppistely Kumpulassa oli mukavaa myös pöytien annin puolesta, sillä monilla myyjistä tuntui olevan samantyylinen vaatemaku kuin mulla, eikä kukaan tuntunut olevan ensisijaisesti tienaamassa vaan kaikki tuntuivat oikeasti haluavan tavarasta eroon. Monet olivat kaivaneet varastoistaan kaikennäköistä roinaa ja rompetta myyntiin, joten kirpparilta olisi voinut tehdä vaikka mitä löytöjä. Päädyin kuitenkin ostamaan kaksi t-paitaa ja paitamekon, en mitään sen jännempää :)

Seuraavan kerran pihakirppistelyä pääsee harrastamaan Pengerpuistossa 30.6. Mä ainakin ajattelin mennä, jos en satu olemaan jossain kaukana mökillä metsän siimeksessä tuolloin.

 

Torilla kuultua

Oltiin viime viikonloppuna hietsussa myymässä vaatteita ja rompetta. Helle oli aikamoinen, mutta leveällä lierihatulla ja runsaalla vedenjuonnilla siitä selvittiin. Oli hauskaa päästä ylimääräisistä tilanrohmuajista pois, ja tienata samalla muutama roponen kesälomakassaan. Hauskinta hietsussa on kuitenkin torin tunnelma. Sekä myyjissä että asiakkaissa on kaikenlaista vipeltäjää, joten viihdykettä riitti :)

Taisinpa lopulta ymmärtää tinkaamisen hauskuudenkin. Yleensä kirppiksillä ostoksia tehdessä koitan vähän tingata, jos mahdollisuus siihen ilmaantuu, mutta en ole koskaan pitänyt sitä erityisen viihdyttävänä puuhana. Nyt muutama konkaritinkijä opetti, kuinka voidaan koittaa löytää molempia miellyttävä hinta ja samalla kinastella hyväntuulisesti. Oli virkistävää!

Vaatteita myydessä oli hauskaa huomata, kuinka juuri ne värikkäät ja erikoisemmat vaatteet, jotka olen itse ostanut kirpputoreilta, menivät ensimmäisenä kaupaksi. Hauskat kuosit, kirkkaat värit ja kesähousut ja sortsit olivat myyntivaltteja. Tummat, yksiväriset "perusvaatteet" eivät oikein kiinnosta ketään. Niitä varmaan ostetaan enemmän kaupoista, kun iloisen väriset erikoisemmat vaatteet taas hommataan kirppiksiltä.

Kamerasta oli ikävästi akku päässyt loppumaan, joten en taltioinut toritunnelmia hietsusta lainkaan. Mutta mulla on jakaa kaksi torilla kuultua hienoa lausahdusta. Toisen huudahti laitapuolen kulkijan oloinen mies, toisen minulta kimallemekon ostanut rouva. Voitte päätellä mitä tuli kenenkin suusta:

"Mulla on HDTV ja Miss Eurooppa, mulla on kaikki!"

"Naiset tekee ihania hommia, miehet atomipommia"

viisaita sanoja :)

Mamaaa - uuu-u-u-uuuuu

Se on reilua, se on ekoa, se on läheltä ja se alkaa laulattaa. Se on Mama!

Mama-sarjaan kuuluu kolme mangoista tuotetta, kuorinta, vartalovoi ja käsivoide. Kaikki näyttävät ja kuulostavat hyvältä, mutta lähempää tuttavuutta en ole vielä ehtinyt tehdä. Esimerkiksi Hyvinvoinnin tavaratalossa  puteleilla on hintaa 12,95. Käsivoide ja kuorinta ovat 150 ml pakkauksissa, vartalovoi 100 ml pakkauksessa. Hinnat eivät tunnu mahdottomilta, tekisi mieli testata kaikkia.

Ainesosista ainakin mango, oliiviöljy ja sokeri ovat reilun kaupan järjestelmään kuuluvilta tuottajilta. Raaka-ainemäärät kosmetiikassa ovat varmaankin melko pieniä, mutta onhan se hienoa, että tuottajille syntyy uusia mahdollisuuksia markkinoida tuotteitaan. Ja pienistä puroista...

Villivihanneskausi lähti käyntiin

Olin viime viikon maalla, pyrkimyksenä oli hoitaa gradua eteenpäin viikon mittaisella spurtilla. Ihan aamusta iltaan en kuitenkaan jaksanut pysyä sisätiloissa koneen äärellä, joten keräilin vähän luonnon antimia iltojen vapaina tunteina. Nokkonen kasvoi viime viikolla sellaisella tohinalla, että sitä sain kerättyä aika isot satsit. Nokkosen sanotaan olevan parhaillaan nuorena, joten alkukesä on hyvä aika sadonkorjuulle. Myöhemminkin nokkosta voi toki kerätä, mutta sitten pitää vähän katsoa, ettei ota niitä pitkiä kukkivia varsia, vaan valitsee ne uudemmat versot.

Nokkoset huuhdeltiin mullasta ja roskista, ryöpättiin pikaisesti kuumassa vedessä ja pakastettiin pieninä pussillisina. Ollaan jo ehditty käyttää nokkosta lettuihin, pastakastikkeeseen ja nokkos-fetapiirakkaan (tällaisen ohjeen mukaan). Ja taas muistui mieleen, kuinka maukasta nokkonen onkaan.

Nokkosen lisäksi vanhempieni pihamaalla kasvaa valtavasti vuohenputkea ja poimulehtiä, joita myös keräsin talteen. Molempia voi käyttää nokkosen ja pinaatin tapaan ruoanlaitossa, mutta tällä kertaa keräsin ja kuivatin poimulehdet kasvovettä varten. Kasvovesiohjeen bongasin Kotiäidin luomulaakso -blogista. Kuivattujen lehtien päälle kaadetaan kuumaa vettä ja haudutetaan n. 20 minuuttia, jonka jälkeen kasvovesi on valmis. Helppoa, sanoisin. Tein yhden kasvoveden tuoreista lehdistä ja käytin sitä vajaan viikon ajan, ja ihan hyvältä vaikutti. Tosin olen yleensä aika huono arvioimaan kasvovesiä, ne tuntuu kaikki ihan samalta mun mielestä..

Edessä poimulehtiä, takana vuohenputken versoja

Vuohenputket me ryöpättiin ja pakastettiin nokkosten tapaan, ja niistä olen suunnitellut tekeväni lasagnea. Vuohenjuustoa ajattelin laittaa mukaan myös, sillä vuohenjuuston ja vuohenputken on sanottu sopivan loistavasti yhteen. 

Lisäksi löysimme suunnistusreissulla korvasieniä, joista tehtiin yksi kastike ja loput laitettiin pakkaseen. Kotipihasta keräsin vielä voikukan juuria kuivatettavaksi. En ole aivan varma, mitä kuivilla juurenpaloilla oikein teen, mutta tuleepa testattua. Ehkä popsin ne vaan pähkinöiden ja kuivahedelmien rinnalla välipalana. Maku on todella mieto, joten sen puolesta juuria voisi käyttää melkein mihin vaan. Pula-aikana voikukan juuria paahdettiin ja jauhettiin, ja jauhe käytettiin kahvinkorvikkeena. Jauhamishommiin mä en kuitenkaan taida ryhtyä, vaikka olisihan se hauska testata tällaista "lähikahvia".

Villivihanneskausi lähti siis tohinalla käyntiin, ja toivottavasti pääsen pian keräämään seuraavia kasveja testiin. Sitä ennen luen äitiltä saamani Mihin kasvimme kelpaavat -kirjan kannesta kanteen, niin tiedän mitä etsiä. Kirjan ensimmäinen painos on ilmestynyt vuonna 1943 ja toinen painos vuonna 1976, joten perinteiset villikasvien käyttötavat tulevat siinä hyvin esiin.

Pakahtumisia Puu-Vallilassa

Olen pakahtuvaa tyyppiä. Usein, kun maisemat, ilma, ihmiset tai esineet ja asiat ovat todella kauniita ja sympaattisia, huomaan pakahtuvani. Pakahtuminen ilmenee ehkä vähän rasittavanakin toistona: joudun mainitsemaan vähintään kerran viiteen minuuttiin, kuinka ihanalta paikka tms. näyttää. Lisäksi huokailen ja pidän oooh-äänteitä. Tänään pakahduin Puu-Vallilassa. Siellä on tänä viikonloppuna talojen pihat kirppispöytiä täynnä. Kirppistelyä aurinkoisessa säässä sympaattisten puutalojen pihoilla, oioioi :)

Sen lisäksi, että Puu-Vallila näyttää tällaisena aurinkoisena kevätpäivänä muutenkin aivan ihanalta, sisäsäpihoilla seikkaileminen toi aivan uuden fiiliksen koko kaupunginosaan. Monet olivat leiponeet herkkuja myytäväksi, ja me syötiin todella herkullista kasvispiirakkaa ja porkkanamuffinsia yhdessä sympaattisessa pihassa. Sisäpihojen puuaidat ja portit pihojen välillä toivat kanssa hauskaa tunnelmaa kirppispöydästä toiseen siirtymiseen. Lisäksi vastaan tuli hauskoja vapaana kulkevia kissoja. Paras myyntipöytä löytyi yhdeltä pikkutytöltä, joka aivan tohkeissaan myi pieneltä pöydältään tavaraa selvästi kalliimmalla kuin iskä oli hinnoitellut :)

Yhdet tytöt olivat vieneet kirppispöytänsä Puu-Vallilan puiston kalliolle. Opastus pöytään oli hauskasti kukkaruukussa alhaalla kadulla. Pohdittiin, että tuonnehan ehtisi huomenna viedä itsekin tavaraa myyntiin, eiköhän puuvallilalaiset toivottaisi tervetulleeksi muutkin myyjät.

Ensi viikonloppuna pihakirppistelyä voi jatkaa Kumpulassa la 28.5 klo 10-15.

Loppuun vielä mun kirppisostokset tältä päivältä: farkkuinen tunikajuttu ja adidaksen tennarit, jee. Taidan laittaa ne heti tänään päälle, kun illalla on vuorossa kirsikankukkajuhlat.

Uusi tutkimus paljastaa: Gradu aiheuttaa mielenterveysongelmia

Tutkimus tehtiin keväällä 2011 graduntekijää ja graduntekijän lähipiiriä haastattelemalla ja havainnoimalla. Tutkimushenkilöitä oli vain yksi, mutta tutkimustulosten luotettavuutta lisää erittäin syvällinen tieto tutkittavan elämästä ja ajatuksista. Lisäksi havainnot tutkittavan ystäväpiirissä tukevat tuloksia.

Tutkimustuloksena on, että gradun kirjoittamisen aikaan opiskelijan epävarmuus omista taidoista ja tekemisistä lisääntyy, sosiaaliset suhteet kärsivät ja stressitaso kohoaa. Ahdistuneisuus ja  alakuloisuus lisääntyvät paikoittain.Lähipiiri kärsii opiskelijan huonotuulisuudesta, itsesäälissä piehtaroinnista ja lyhyestä pinnasta. Fyysisinä oireina näkyvät revityt kynsinauhat ja epäergonomisesta päätetyöstä johtuvat pää- ja niskakivut.

Tuloksista voidaan päätellä, että nykyajan ihmisen kolmen minuutin keskittymiskyky ei sovi hyvin yhteen kuukausien pitkäjänteistä työtä vaativan tutkimuksen kirjoittamisen kanssa. Jotta opiskelijan mielenterveys säilyisi prosessin aikana edes kohtuullisessa kunnossa, tulisi yliopiston tukitoimien olla riittävät, gradun ohjaajan pitäisi vastata sähköposteihin ja osoittaa kiinnostusta työtä kohtaan, ja opiskelijan lähipiirin tulisi korostaa työn merkityksettömyyttä opiskelijan tulevaisuudessa.

Ja nyt ahkeran (not) työviikon voikin pistää pakettiin ja kattella vähän lätkää. :)

Uusi kierros salaattia

Valitettavasti näin kerrostaloasukkaana, ja vielä parvekkeettomana sellaisena, joudun ostamaan salaattini kaupasta. Tai kesäisin toki saan kotona maalla käydessä kasvimaan antimia mukaan, mutta eihän niillä valitettavasti kovin pitkälle pötkitä. Yleensä salaatti tulee siis marketista. Toki ituja ja versoja voi heittää salaattien ym. joukkoon sen verran, ettei salaattia tarvi ostaa niin paljon.

Sen lisäksi, että luomusalaatti on opiskelijabudjettiin melko kallista, tuntuu muoviruukussa ja muovikääreissä olevat lehdet vähän tuhlaukselta luonnonkin kannalta. Tällaisena nuukailevana ihmisenä olen ilahtunut keksinnöstäni kasvattaa toinen kierros lehtiä salaattiin.

Kun lehdet on leikattu ja syöty laitan salaatintyngän lautasen päälle ikkunalaudalle, ja alan odottamaan uutta kasvustoa. Muutaman päivän valon ja veden nauttimisen jälkeen salaatti yleensä kasvattaa uuden sadon, ei ihan yhtä runsasta kuin alkuperäisen, mutta kuitenkin.

Varsinkin luomusalaateissa ruukku on aika suuri, joten salaatti jaksaa aika hyvin vielä kasvattaa uusia lehtiä samasta mullasta. Joskus olen muistaakseni kokeillut oikein istuttaa salaatintynkää uuteen ruukkuun, mutta se ei tainnut tehdä kasvusta yhtään sen runsaampaa tai nopeammin kasvavaa.

Pääsiäissmoothie

Pääsiäinen meni pääosin sukuloidessa. Valmiisiin pöytiin istuminen oli jälleen lomailun parasta antia, hauskojen veljenpoikien seurailun lisäksi. Se on vaan niin ihanaa, kun joku muu on pohtinut syömiset valmiiksi, ja vielä tehnytkin ne ruuat. Vaikka ruoanlaitto on todella mukavaa, niin on se silti ihanaa välillä ottaa lunkisti ja syödä mitä tarjotaan. Nyt päästiin syömään mm. kesäkeittoa, tortilloja, siikaa, pottuja, uunipunajuuria, suklaamunia, jätskiä, mämmiä ja juustokakkua. Nam :) Ja pääsin myös maistamaan pakurikääpäjuomaa! Se maistui itse asiassa aika paljon laimealta mustalta teeltä, eli hyvää oli. Varsinkin kun tietää, kuinka terveellistä se on.

Mutta nyt valmiit pöydät ovat jälleen historiaa, ja kotona odotti aika nihkeästi syötävää. Raaka-aineiden niukkuus inspiroi mua kokeilemaan vähän uudenlaista smoothieta. Tykkäsin mausta paljon, joten päätin jakaa reseptin täällä.

Sitruuna-basilikasmoothie (yksi iso annos tai kaksi pientä)

1 luomusitruuna
2 kourallista basilikaa
1 kourallinen vuonankaalia tai muuta vihreää, esim. ituja, salaattia, versoja.
1 banaani
0,5 dl vettä

Kaikki vaan silpuksi ja sekaisin sopivanlaisessa vempeleessä, ja avot. Luomusitruunan voi kuulemma laittaa ihan kokonaisenakin smoothieen, mutta mun soseutusvehje on sen verran tehoton, että laitoin vain  vähän kuorta ja hedelmälihat. Maku oli mukavan raikas ja sitruunainen. Seuraavalla kerralla laitan ehkä vielä vähän enemmän basilikaa, nyt se maistui vain häivähdyksenä.

Blogi muovittomasta elämästä

Olen aika laiska blogien lukija. Tosi harvoista blogeista jaksan lukea kaikki postaukset, ja harvemmin seurattujakaan sivuja ei ole mitenkään mielettömästi. Suomessa blogosfäärin voi silti kuvitella ottavansa ainakin jollain tavalla haltuun, kun ainakaan niitä omia mielenkiinnonkohteita käsitteleviä blogeja ei ole älyttömästi. Muun maailman blogeihin en ole juuri uskaltanut edes tutustua, koska pelkään seuraamisen arvoisten blogien valtavan määrän uuvuttavan.

Jostain olen kuitenkin keksinyt yhden jenkkiläisen blogin seurattavaksi, ja ajattelin esitellä sen täälläkin. Voi olla että tämä blogi on monelle suomalaisellekin jo ihan tuttu, mutta itse löysin sen vasta pari kuukautta sitten. Tämä My Plastic-free Life -blogi on amerikkalaisen naisen pari vuotta sitten perustama blogi siitä, kuinka hän yrittää vähentää muovijätteensä minimiin.

Tässä You Tube -pätkässä bloggaaja kertoo viime vuoden lopulla blogistaan ja muovittomasta elämästään. Kantsii katsoa, ainakin mulla tuo video aiheutti taas päätöksen vältellä entistä enemmän turhia pakkauksia ja muuta muovijätettä. Blogissa on käsitelty paljon mielenkiintoisia aiheita muoviin liittyen, asiantuntevasti. Lisäksi siellä on myös 81-kohtainen lista siitä, miten kuka vaan voi vähentää muovijätteen määrää.

koivua ja nokkosta suukkuun

Pääsiäislomalla on hyvää aikaa suunnitella tulevan kesän seikkailuja. Toivon että mun retkistä suuri osa tulee suuntautumaan metsiin ja puskiin. Olen nääs päättänyt, että tulevana keväänä ja kesänä otan kaiken irti luonnon antimista. Tai ainakin enemmän kuin aikaisemmin.

Olen aina tykännyt marjastamisesta ja sienestämisestä, mutta siihen luonnonkasvien hyödyntäminen on aika lailla jäänytkin. Joskus olen kerännyt ja syönyt vähän nokkosia, mutta todella pienimuotoisesti. Tänä keväänä nokkosen ja muiden herkkujen hyötykäyttö saa uudet mittasuhteet!

En halua tehdä villiyrttien hyötykäytöstä kuitenkaan liian työlästä, etten lannistu kaikista mahdollisista keräilymahdollisuuksista. Koitan aloittaa villiyrttiurani ihan rennosti muutamalla kasvilla. Kasveja kehotetaan keräämään nuorina versoina, joten kevät on hyvä aika aktivoitua. Esimerkiksi nokkosesta voi keväällä kerätä kokonaiset versot, kun kesällä pitäisi ottaa vain ylimmät lehdet.

Kuva:Ilon Pisara

Nokkonen vanhana tuttuna on hyvä aloituskohde. Niitä pitäisi löytyä helposti, ja makukin on jo todettu hyväksi. Ajattelin kerätä osan pakkaseen pastakastikkeita ja muita ruokia varten, ja lisäksi kuivattaa lehtiä jonkun verran yrttiteetä varten. Nokkonen on mahtava kasvi muun muassa raudan, kalsiumin ja c-vitamiinin lähteenä. Esimerkiksi Frantsila suosittelee nokkostippoja nuorille, väsyneille ja kalpeille naisille. Vastaan kuvausta aika hyvin, joten onhan se testattava.

Lisäksi muun muassa koivunlehdet, vuohenputken lehdet ja voikukan lehdet tulisi kerätä aika pieninä ja tuoreina. Koivua ja voikukkaa ajattelin testata nokkosen lisäksi, niissä ei pitäisi ainakaan olla ongelmaa tunnistuksessa :) Voikukkaa suositellaan yrttijuomiin, mausteeksi ja lämpimiin ruokiin. Sen kerrotaan vahvistavan, virkistävän ja puhdistavan.  Koivua käytetään ainakin yrttijuomiin, ja sen lupaillaan puhdistavan ja lisäävän elämänvoiman virtausta.

Vielä pitäisi jatkaa opiskeluja, muun muassa Hortoilu-, Arktiset aromit- ja kaupunkiviljely-sivuilla löytyy paljon infoa. Tästä tää lähtee :)

Viisaan miehen sanat

If I go as a Hindu,

I will meet a Muslim or a Christian.

If I go as a socialist, I'll meet a capitalist.

If I go as a brown man,

I'll meet a black man or a white man.

But if I go as a human being,

I'll meet only human beings.

Satish Kumar

Tuollaisiin viisauksiin törmäsin eilen täällä virtuaalimaailmassa palloillessani. Ei mulla muuta, nyt pääsiäisen viettoon! :)

Kirpputoriähky

Satuttiin viime viikonloppuna käymään Valtterin kirppiksellä oikein kaksi kertaa. Siellä tungoksessa kierrellessäni ja ahdistuessani pohdiskelin, minkä takia en juurikaan tykkää Valtterilla käymisestä. Sama ahdistus iskee myös jäähallin kirpputorilla ja joillain muillakin kirppiksillä, joissa ihmiset myyvät itse tavaroitaan. Suurena syynä on varmasti tungos, en vaan tykkää törmäilystä ja puikkelehtimisesta ollenkaan. Mutta joku muukin mättää. Esimerkiksi Valtterilla olisi lähes aina vaikka kuinka monta pöytää, joista voisi löytyä omaan tyyliin sopivia vaatteita, ja varmaan edullisestikin. Jostain syystä ei vaan tee mieli edes katsella niitä vaatteita.

Luulen, että kirppiksellä vallitsevalla ostohysterialla on iso vaikutus haluttomuuteni tehdä ostoksia. Tulee vähän hullut päivät -fiilis, kun katselee ihmisiä penkomassa hiki hatussa halpoja vaatteita ja ostamassa juttuja ihan vaan sen takia, että hetken päästä sen olisi varmaan ostanut joku muu. Lisäksi pöytien valikoima ahdistaa mua. Tuntuu, että myyjistä suuri osa tuo lähes koko vaatekomeronsa sisällön pari kertaa vuodessa myyntiin, että voi taas jatkaa holtitonta shoppailua hyvällä omalla tunnolla. Varsinkin sellaiset pöydät, jotka ovat täynnä ginatricoota ja hm:ää, alkavat ahdistaa. Pöydät, joissa on paljon hintalapullisia käyttämättömiä vaatteita, pistävät melkein vihaksi.

Tuntuu siltä, että varsinkin nuorista nykyään lähes kaikki sanovat käyvänsä kirpputoreilla ostoksilla. Eihän se ole mikään ihme, sillä vaatteet tuntuvat kiertävän kirppikselle nykyään niin nopeasti, että aivan samanlaiset ostokset voi tehdä kirppiksellä kuin Aleksanterinkadun halpisketjuissakin. Mutta onko kirppistelyn ja kierrätyksen idea siinä vaiheessa hävitetty?

Toisaalta on aika hölmöä, että valitan Valtterin tai jäähallin fiiliksestä,  myynhän itsekin välillä vaatteita kirppiksellä. Pöytiä on todella erilaisia, enkä mä voi tietää esimerkiksi sitä, kuinka monen ihmisen vaatekaapeista se hervottoman oloinen läjä on ilmaantunut. Silti viihdyn paljon paremmin kierrätyskeskuksissa, fidoilla ja itsepalvelukirppiksillä, joissa ruuhka ja holtittomat vaatekasat eivät käy ahdistaviksi. Niissä on kivempaa kierrellä ja katsella, ja toisaalta rahoitan mieluummin esim. Samarian päihdetyötä kuin himoshoppailijoiden seuraavia ostoksia.

Kolmas ulottuvuus

Yle on avannut mielenkiintoisen palvelun, jonka kautta on mahdollista katsoa dokumentteja ja elokuvia eri puolilta maailmaa. Kolmas ulottuvuus -sivuston ideana on näyttää maailman eri puolia, televisiossa kun tunnutaan yleensä keskittyvän vain länsimaihin. Jos kehitysmaita kuvataan, niin korkeintaan konfliktien tai muiden ongelmien kautta. Esimerkiksi viime vuonna suomalaisilla tv-kanavilla näytettiin noin 1700 elokuvaa, joista vain kolme oli tehty Afrikassa, kolme Lähi-idässä ja 15 Etelä-Amerikassa.

Suuri osa ohjelmista on näytetty telkkarissa jossain vaiheessa, mutta mukana on myös aivan uusia tuttavuuksia. Dokumenttien jakamista internetissä perustellaan sillä, että televisiossa Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolelta tulevat ohjelmat eivät välttämättä löydä yleisöään, ja maailmasta jo muutenkin kiinnostuneet ihmiset liikkuvat verkossa. Perustelut ontuvat mun mielestä aika paljon, sillä valtaosa ihmisistä ei siis edelleenkään näe kehitysmaita uudesta näkökulmasta kuvaavia ohjelmia. Jos ollaan jo laskettu, kuinka suuri osa telkkarin tarjonnasta on länsimaista ja kuinka kapean kuvan maailmasta se antaa, niin eikö juuri televisioon silloin haluttaisi lisää eri maista tulevia dokumentteja ja elokuvia? No, joka tapauksessa olen iloinen Kolmas ulottuvuus -palvelusta, olkoonkin vain netissä.

En ole vielä ehtinyt katsoa yhtään palvelun dokumenteista, mutta paljon mielenkiintoisia aiheita ohjelmissa vaikuttaisi olevan. Kuubalainen Kierrätyksen kuninkaat vaikuttaa mielenkiintoiselta, samoin Palvelija myytävänä -dokumentti, joka kertoo Libanonissa myytävien kolmen srilankalaisen palvelijan kohtalosta. Kiinalainen Äänestä minua-dokkari vaikuttaa myös mielenkiintoiselta. Ja aika moni muukin. On noissa hetkeksi katsomista, ja koko ajan tulee lisää..

hamekelit!

Ulkona näyttää keväältä, ja ekaa kertaa moneen kuukauteen tekee mieli laittaa hame päälle. Yleensä alan heti ensi pakkasten aikaan käyttää pitkiksiä, ja keväällä lämpöasteet saa nousta aika korkealle ennen kuin olen valmis käyttämään vain yhtä kerrosta housuja tai hametta. Olen mä tässä jonkun aikaa jo kulkenut farkuissa ilman välikerrosta, mutta vasta nyt voisi myös hameen käyttäminen tuntua ihan houkuttelevalta ajatukselta.

Viime kesän huippuhelteinä ärsytti, että mulla ei ole oikein mitään hellemekkoja tai oikein vilpoisia hameita. Olen siitä syystä koittanut kirppareilla pitää silmät auki hellehamosten varalta. Jo viime syksynä ostin valtterilta tuollaisen Roxy Life- merkkisen ihanan ohutta kangasta olevan mekkosen. Kankaan tunnun lisäksi tykkään kuosista ja taskuista, mutta päällä se ei valitettavasti näytä ihan niin kivalta kuin ostaessani kuvittelin. Taskut eivät jotenkin asetu kohdilleen. Mutta onpa ainakin vilpoisa.

Toinen hellekelejä odottava kirppisostos on Kaivarin kanuunasta löytynyt valkoinen pitkä hame. Hame taitaa olla itse ommeltu, ja siinä on hienot pitsikaistaleet. Hame näyttää mun mielestä siltä, kuin siinä pitäisi juosta lämpiminä kesäöinä viljapelloissa. Katsotaan miten käy, voi olla etten opi käyttämään pitkää hametta.

Kolmas talven hameostos on kierrätyskeskuksesta löytynyt suomalainen Merlyn-merkkinen kukkahame. Hameessa on vuori, joten sen voisi ottaa jo nyt sukkisten kanssa käyttöön. Mä vaan luulen, että tykkäisin siitä enemmän vähän lyhyempänä. Mulla on ompelukone lainassa, joten pitäisi siis ryhtyä lyhentämishommiin. Ommellessa käy vaan liian usein niin, että jonkun mennessä pieleen koko projekti jää kesken. Ja vaatekaappiin muuttaa yksi käyttökelvoton vaate lisää, jonka kuvittelen joskus saavani kuntoon.