Idän kirppisrundi

Olen huomannut, että onnelliset vapaapäivät ovat tänä keväänä ja kesänä koostuneet usein näistä simppeleistä aineksista: pyöräilystä, auringosta ja kirpputoreista. Pyörällä on kivaa polkea ympäri kaupunkia ja katsella uusia maisemia. Jos matkan varrelle osuu kirpputoreja, on pyöräily vielä hauskempaa, kun ei tarvitse aivan päämäärättömänä polkea.

Muutama viikko sitten teimme pyöräretken Itä-Helsinkiin. Katsoimme kevyen liikenteen reittioppaasta ohjeita, eksyimme Viikin arboretumin jälkeisillä poluilla, ja lopulta löysimme Myllypuron ja Itäkeskuksen kautta Laajasaloon ja sieltä kotiin. Suosittelen tuota Vanhankaupunkinlahden kiertävää lenkkiä todella lämpimästi. Etenkin Arboretumin vaihtuvat metsämaisemat ovat mitä mainiointa pyöräilyseutua.





Ensimmäisenä etappina oli Arabianrannan Kirpun tori



Ekana kirpputoripysäkkinä reissulla oli Kirpun tori. Kirppis on pieni ja siellä on aika paljon lastentarvikkeita, mutta jotain vaatteita sieltä on tarttunut mulle mukaan. Tällä kertaa ostin sieltä lätsän, joka suojeli sopivasti lopun päivää pääkoppaani auringonpistokselta.

 

Arabianrantaa



Vanhankaupunginkoski

Arabianrannan ja Viikin rantareitin jälkeen tulkitsimme muutamaa opaskarttaa epäonnistuneesti, saimme neuvoa alueen tuntevalta lenkkeilijältä ja löysimme lopulta Myllypuroon. Liikuntamyllyn rakennuksessa sijaitseva Työ&Toiminta ry:n kirppis oli mulle aivan uusi tuttavuus. Kirppis on aika suuri, ja siellä on etenkin huonekaluja paljon. Hinnat tuntuivat oikein kohtuullisilta, joten luulen, että tuolla tavara liikkuu hyvin. Ehdottomasti käyn vielä joskus uudestaan, jos noille nurkille satun.



Myllypuron Työ&Toiminta ry:n kirppis

Myllypurosta matka jatkui Itäkeskukseen, siellä piipahdettiin Puotinharjun Fidassa. Tuostakin kirpputorista tykkään, ja sieltä tarttui matkaan tosi mukavat kesäpöksyt.



Itäkeskuksen Fidan kirpputori

Itäkeskuksesta matka jatkui Roihuvuoren rantaa kohti Laajasaloa ja Yliskylää. Monella saattaa olla kolkko ja harmaa mielikuva Itä-Helsingistä, mutta tuolla pyöräillessä ei siltä näyttänyt. Meri, rantareitit ja vehreys jättivät ihan toisenlaisen kuvan noista seuduista. Laajasalossa oli retkemme viimeinen kirpputorietappi, Pelastusarmeijan kirpputori. Siellä oli paljon vaatteita ja muuta tavaraa, eivätkä hinnatkaan tuntuneet kohtuuttomilta. Eli suosittelisin tuotakin.



Roihuvuoren rantaa



Laajasalon Pelastusarmeijan kirpputori




Lopuksi kurvasimme Herttoniemenrantaan piknikille, ja pasteijoita ja pähkinöitä mutustellessamme ällistelimme meressä pulikoivien lapsien kylmänsietokykyä. Lopuksi polkaistiin Kulosaaren kautta kotiin, ja ihmeteltiin, kuinka lyhyen matkan päässä kaikki oikeastaan onkaan.

Herttoniemenrannan kalliot olivat mainio eväspaikka



Retki oli niin mainio, että seuraava on jo suunnitteilla. Myyrmäessä on kuulemma useampi kiva kirppari, joten se saattaa olla seuraavana kohteena. Ja matkan varrelle osuvat kirpputorit käydään tietty tsekkaamassa kanssa. Myös kivoja puistoja, näköalapaikkoja ja ympäristötaideteoksia olisi hauska katsastaa. Eihän tässä ehdi suunnitella mitään pidempiä kesälomareissuja, kun pääkaupunkiseudullakin viihtyy hyvin ja näkemistä riittää.

Pakahtumisia osa 2

Muutama viikko sitten iloitsin Puu-Vallilassa ihanasta puutaloalueen fiiliksestä ja ulkoilmakirppareiden hauskuudesta. Kun huomasin, että samanmoinen kirppistapahtuma olisi Kumpulassakin, tiesin heti, että sinne on mentävä. Ja sielläkin oli kivaa. Koko Limingantie oli täynnä myyntipöytiä ja ihmisvilinää, monet myivät itse tekemiään herkkuja ja Dog in a bucket - yhtye säesti menoa. Tunnelma oli kaikin puolin mahtis. Jos vatsa ei olisi ollut aivan täynnä, olisin varmasti käyttänyt hyväkseni mahdollisuuden maistella ikkunan kautta myytyä sosekeittoa tai nokkostahnaleipiä.

Kumpulassa tuli samanlainen olo kuin Vallilassakin. Sellainen, että haluan sinne asumaan ja heti. En ole ehkä kaikista eniten yhteisöllisyyttä kaipaava ihminen, mutta tuollaisella asuinalueella vaan tulee hyvä fiilis. Ja Kumpulan omakotitalot isoine pihoineen ovat jotain käsittämätöntä. Että joku onnekas saakin asua niin kauniilla kadulla vanhassa sympaattisessa puutalossa. Toki ihasteluuni vaikuttaa se, että satuin olemaan sekä Vallilassa että Kumpulassa kesäisinä päivinä luonnon ollessa vehreimmillään.

Kirppistely Kumpulassa oli mukavaa myös pöytien annin puolesta, sillä monilla myyjistä tuntui olevan samantyylinen vaatemaku kuin mulla, eikä kukaan tuntunut olevan ensisijaisesti tienaamassa vaan kaikki tuntuivat oikeasti haluavan tavarasta eroon. Monet olivat kaivaneet varastoistaan kaikennäköistä roinaa ja rompetta myyntiin, joten kirpparilta olisi voinut tehdä vaikka mitä löytöjä. Päädyin kuitenkin ostamaan kaksi t-paitaa ja paitamekon, en mitään sen jännempää :)

Seuraavan kerran pihakirppistelyä pääsee harrastamaan Pengerpuistossa 30.6. Mä ainakin ajattelin mennä, jos en satu olemaan jossain kaukana mökillä metsän siimeksessä tuolloin.

 

Torilla kuultua

Oltiin viime viikonloppuna hietsussa myymässä vaatteita ja rompetta. Helle oli aikamoinen, mutta leveällä lierihatulla ja runsaalla vedenjuonnilla siitä selvittiin. Oli hauskaa päästä ylimääräisistä tilanrohmuajista pois, ja tienata samalla muutama roponen kesälomakassaan. Hauskinta hietsussa on kuitenkin torin tunnelma. Sekä myyjissä että asiakkaissa on kaikenlaista vipeltäjää, joten viihdykettä riitti :)

Taisinpa lopulta ymmärtää tinkaamisen hauskuudenkin. Yleensä kirppiksillä ostoksia tehdessä koitan vähän tingata, jos mahdollisuus siihen ilmaantuu, mutta en ole koskaan pitänyt sitä erityisen viihdyttävänä puuhana. Nyt muutama konkaritinkijä opetti, kuinka voidaan koittaa löytää molempia miellyttävä hinta ja samalla kinastella hyväntuulisesti. Oli virkistävää!

Vaatteita myydessä oli hauskaa huomata, kuinka juuri ne värikkäät ja erikoisemmat vaatteet, jotka olen itse ostanut kirpputoreilta, menivät ensimmäisenä kaupaksi. Hauskat kuosit, kirkkaat värit ja kesähousut ja sortsit olivat myyntivaltteja. Tummat, yksiväriset "perusvaatteet" eivät oikein kiinnosta ketään. Niitä varmaan ostetaan enemmän kaupoista, kun iloisen väriset erikoisemmat vaatteet taas hommataan kirppiksiltä.

Kamerasta oli ikävästi akku päässyt loppumaan, joten en taltioinut toritunnelmia hietsusta lainkaan. Mutta mulla on jakaa kaksi torilla kuultua hienoa lausahdusta. Toisen huudahti laitapuolen kulkijan oloinen mies, toisen minulta kimallemekon ostanut rouva. Voitte päätellä mitä tuli kenenkin suusta:

"Mulla on HDTV ja Miss Eurooppa, mulla on kaikki!"

"Naiset tekee ihania hommia, miehet atomipommia"

viisaita sanoja :)

Mamaaa - uuu-u-u-uuuuu

Se on reilua, se on ekoa, se on läheltä ja se alkaa laulattaa. Se on Mama!

Mama-sarjaan kuuluu kolme mangoista tuotetta, kuorinta, vartalovoi ja käsivoide. Kaikki näyttävät ja kuulostavat hyvältä, mutta lähempää tuttavuutta en ole vielä ehtinyt tehdä. Esimerkiksi Hyvinvoinnin tavaratalossa  puteleilla on hintaa 12,95. Käsivoide ja kuorinta ovat 150 ml pakkauksissa, vartalovoi 100 ml pakkauksessa. Hinnat eivät tunnu mahdottomilta, tekisi mieli testata kaikkia.

Ainesosista ainakin mango, oliiviöljy ja sokeri ovat reilun kaupan järjestelmään kuuluvilta tuottajilta. Raaka-ainemäärät kosmetiikassa ovat varmaankin melko pieniä, mutta onhan se hienoa, että tuottajille syntyy uusia mahdollisuuksia markkinoida tuotteitaan. Ja pienistä puroista...