Tukholman vinkkejä osa 1

Olin tuossa pari vuotta sitten Tukholmassa vaihdossa, joten ajattelin naputella tänne vähän mielipaikkojani kaupungista ennen kuin ne kaikki unohtuvat. Tai jos rehellisiä ollaan, niin osa lempparipaikoista on löytynyt vasta vaihtovuoden jälkeen ihan perinteisten risteilyreissujen yhteydessä. Silloin vaihtoaikana aika meni jotenkin muihin hömpötyksiin, kuin esimerkiksi luomuruoan etsimiseen. Enkä edelleenkään valitettavasti tiedä Tukholman ruohonjuurista tai ekoloista, niitä ei ole netissä eikä livenä vielä tullut vastaan.

Mutta kirppiksistä tiedän, ja niille ajattelin tämän  postauksen pyhittää. Asuin vaihtoaikani kalustamattomassa soluhuoneessa, joten heti ensimmäiseksi tutustuin Ruotsin kierrätyskeskukseen eli Myrornaan. Lopulta sain huonekaluja opiskelijatalon kellarista lainaan ja sängyn netistä. Myrornasta hankin maton, päiväpeitteen, pari tyynyä, kukkaruukun ja jalkalampun. Ja aika hyvältä näytti, vaikkei rahaa mennyt paljon :)
Hinnoittelu on sopivaa, mutta vaatteista osa on ehkä himpun verran Suomen kierrätyskeskuksen tasoa korkeampi. Toisaalta laatuvaatteita on helpompi löytää, ruotsalaiset kun tuntuvat heittävän todella huolettomasti jopa käyttämättömiä merkkivaatteita kierrätykseen. Myrornasta muistan ainakin ostaneeni sinapinkeltaisen uuden veroisen Tiger of Swedenin kauluspaidan, hinta taisi olla 14 euroa. Myrornia on keskustan alueella aika monta, esimerkiksi Södermalmilla ja Hötorgerin tuntumassa, kannattaa ennen reissua tsekata osotteet!

Toinen samantapainen monen putiikin pulju on Stadsmission. Stadsmissioniltakin voi löytää oikeastaan mitä vaan, ja hinnat ovat kohtuulliset. Ostin vaihtoaikana aika paljon vaatteita Stadsmissionista, halvalla. Stadsmissioneissa osataan ehkä lajitella vaatteet paremmin, niin että nuhjuisia ja huonokuntoisia vaatteita ei juuri ole. Ylipäätään Tukholman kirppiksillä tulee paljon vähemmän vastaan "lumppua" kuin Suomalaisilla kirppiksillä.

Kolmas suosikkini on Tukholman Emmaus aivan Slussenin vieressä. Se on siis Viking Linellä kaupunkiin saapuvilla aivan matkan varrella keskustaan. Ja taas olisi tarjolla hyväkuntoisia, usein ihan viime sesonkien vaatteita. Ja Emmauksesta kuten muistakin löytyy vaatteiden ohella kaikenlaista kodin tavaraa. Niitäkin on kiva katsella, mutta hankalahan se on jotain huonekalulöytöjä kuljettaa sieltä kotiin.

Suosittelen ehdottoman lämpimästi kirppiskierrosta Tukholmassa :) Kaupungissa on tietty paljon sellaisia kauppoja joita Suomeen ei ole rantautunut, ja sen takia voi olla hankalaa löytää aikaa kirppiskierrokselle, mutta  toisaalta kirppiksiltäkin voi löytää sellaisia uniikkeja aarteita, joita Suomessa ei koskaan tulisi vastaan. Toisaalta tukholamalaisilla kirppiksillä voi tulla vähän ahdistus länsinaapureitten kulutustottumusten takia, niin paljon "vanhoja" vaatteita tunnutaan heittävän koko ajan pois.

Viikonlopun juomingit

Viikonloppu on sujunut juopotellessa. Kuumia juomia nimittäin. Loppuviikosta iski kurkkukipu ja räkätauti, ja kuuma juoma on näissä tilanteissa aivan ehdoton olon helpottaja.

Kurkkukipu nostaa päätään heti, jos on juomatta yli puoli tuntia. Eli teetä on kulunut paljon. Samaa teelaatua ei koko päivää jaksa juoda, enkä halua juoda kofeiinipitoista juomaa aivan älyttömiä määriä. Onneksi meillä on aika hyvä valikoima eri teelaatuja kaapissa. Vielä olisin kaivannut omatekoista marjamehua kuumaan veteen sekoitettavaksi, mieluiten mustaherukkaa. Mutta on näilläkin pärjätty aika hyvin.

Mustaa teetä olen juonut Forsmanin Keisarin malja -teen ja Clipperin Indian chai -teen muodossa. Keisarin malja on maustettu ruusukvittenillä (mitä lie onkaan) ja lichihedelmällä, ja varsinkin teen tuoksu on huumaava. Chai-tee on todella makoisaa myöskin, etenkin jos laittaa hunajaa ja maitoa vähän sekaan. Mustaa teetä en ole kovin montaa kuppia viitsinyt päivässä juoda, johan siinä hampaatkin tummuisi.

Rooibosta olen juonut sitten enemmän, se ei ole teelajike vaan ihan oma yrttinsä, joten kofeiinia se ei siällä. Forsman mainostaa rooibosta oikein terveysjuomana. Sen pitäisi puhdistaa soluja ja tehostaa aineenvaihduntaa. Makukin on hyvä, ja se on mun mielestä tärkeintä.

 Luotan inkivääriin flunssantappajana, ja olenkin juonut aika paljon Hämeentien Vii Voanista ostamaani inkiväärijuomaa. Pussien sisältö on 100 % inkivääriä, mutta se on saatu pieneen raemaiseen muotoon ja se liukenee nopeasti veteen. Tuore inkivääri ajaisi saman asian, mutta sitä ei ole nyt jääkaapista löytynyt. Inkiväärin maku on ihanan voimakas, ja siitä tulee mulle heti sellainen olo, että se saa kehossa jotain aikaan.

Jo aikoja sitten ostamani kokajuoma on päässyt nyt käyttöön myöskin. Kokapensaan lehdet eivät ensi maistamalla ole ehkä mitään suurinta herkkuani, mutta onpas ollut mukavaa juoda kokajuomaa ja muistella Etelä-Amerikan reissua :) Ja luotan inkojen uskomukseen siitä, että kokalehdet tekevät hyvää.

Viimeisin teeostos on tuo Clipperin ginsengillä maustettu vihreä tee, jota on tullut juotua jo aika paljon. Ginsengistä tulee teehen mukava vienon makea maku. Ginsengiä käytetään kiinalaisessa lääketieteessä, ja sen pitäisi muun muassa parantaa yleiskuntoa. Kyllä pitäisi näillä yrteillä sairastaminen pikku hiljaa loppua, hoppas!

Nyt taidan mennä keittämään seuraavan kupin kuumaa, ehkäpä inkivääriä seuraavaksi.

Ulkonäkö pettää

Eikö olisikin ihanaa saada tällainen sulkku karvakasa kolmeksi viikoksi hoitoon? Saisi rapsutella, opettaa hauvalle temppuja ja käydä käydä kävelyillä talvisen kauniissa puistoissa.

Totuus on toisenlainen, valitettavasti. Näppäilen täällä paleltuneilla sormenpäilläni, kun sormikkaat ja paksut tumputkaan eivät meinaa riittää näissä asteissa. Koira on ollut puolitoista viikkoa hoidossa, ja puolet hoitoajasta on vielä jäljellä. Eivätkä samperin pakkaset vaan lopu!

Tilannetta ei helpota jääräpäisen koiran hulluudet. Sen mielestä postimies edustaa maailman pahuutta, eikä mikään ole kamalampaa kuin se, että joku kehtaa tunkea toisten asuntoihin lehtiä ja kirjekuoria. Olisi pitänyt ottaa tämän päivän postista kuva todistusaineistoksi. Onneksi postissa tuli vain joku lehti (jäi tunnistamattomaksi), sillä se oli koiran käsittelyn jäljiltä parin sentin läpimittaisina paloina.

Mutta onneksi se osaa olla sulkkukin välillä. Nyt mennään jatkamaan ryömintäharjoituksia :)

Pakkaspäivän linssisoppa

Näillä pakkasilla on ihanaa lämmitellä käsiä kuumaa soppalautasta vasten ja tuntea lämmön leviävän koko kehoon mahan kautta. Meillä syödään tällaista linssisoppaa talvella melkein joka viikko, ja aina maistuu. Aineksetkin ovat kaapissa yleensä aina valmiina. Ajattelinpas siis jakaa helpon ja halvan keiton ohjeen täälläkin.

Chilinen linssisoppa (4 reilua annosta)

1 dl vihreitä linssejä

1 dl ruskeita linssejä

1 sipuli

2 porkkanaa

pala purjoa

kuivattua chiliä

loraus öljyä

1 tölkki (500 g) tomaattimurskaa

n. 5 dl vettä

n.2 tl kasvisliemijauhetta

kourallinen kuivattuja suppilovahveroita

suolaa

pippuria

Laita linssit likoamaan runsaaseen veteen noin puoleksi tunniksi. Pilko porkkanat, sipuli ja purjo pienehköiksi kuutioiksi. Kuullota kasvikset öljyssä. Lisää kuivattu chili mukaan. Mitä kauemmin chiliä kuullottaa, sitä enemmän se tuntuu antavan ruokaan tulisuutta. 

Lisää vesi, kasvisliemijauhe, tomaattimurska ja linssit. Murskaa joukkoon kourallinen kuivattuja suppilovahveroita, jos sellaisia sattuu kaapissa olemaan. Anna keiton kiehua hiljalleen noin 20 minuuttia. Kun linssit tuntuvat kypsiltä, on soppa valmista. Mausta tarvittaessa vielä suolalla ja pippurilla. Parasta tuoreiden sämpylöiden kanssa. 

Ystäviä ja reiluja tekoja

Meidän talouteen ei ole tuo amerikkalaishenkinen suklaan ja kukkien täyteinen ystävänpäivän viettotapa vielä rantautunut, ja hyvä niin. Mun mielestä meno on lähtenyt ihan turhaan tuohon romanttiseen (ja samalla krääsäisempään) suuntaan. Eikö olisi mukavampaa, jos ystävänpäivä olisi jatkossakin ystävyydelle pyhitetty? Rakastavaisille on kuitenkin jo vuosipäivä, ja tyttö- ja poikaystävät saavat yleensä erikoishuomiota jouluna, synttäreinä jne. Ei sillä, ettenkö kelpuuttaisi huomenna kukkia tai ravintolaillallista! Mutta aivan yhtä kivalta, tai jopa kivemmalta, tuollaiset huomionosoitukset tuntuisivat jonain aivan tavallisena päivänä.

Kuva: HS

Muistan kuinka ala-asteella askartelimme innoissamme ystävänpäiväkortteja ihan mahdottomia määriä, ja niitä oli sitten todella hauskaa jakaa kavereille. Toivottavasti edes kouluissa ystävänpäivä on edelleen ennen kaikkea Ystäviä varten :)

Huomista olen suunnittelut viettäväni Reilun kaupan kahvia ja kakkua nauttien sekä Ruohonjuuressa kosmetiikkatarjouksen perässä piipahtaen. Kaikissa Unicafe-ravintoloissa on huomenna Rakkautta ja Reilua kauppaa -tarjous: kahvin/teen/kaakaon ja ystävänpäiväleivoksen saa kahdella eurolla. Ylioppilasaukion Unicafessa voi myös osallistua 100 000 Reilua tekoa kampanjaan.

Kuva: HS

Kahvin ja kakun jälkeen ajattelin suunnata Ruohonjuureen ostamaan itselleni ystävänpäivälahjoja, siellä saa nimittäin huomenna kaksi kosmetiikkatuotetta yhden hinnalla! Mulla on ostoslistalla ainakin puuteri, ripsiväri ja päivävoide, joten varmasti sieltä jotain tarttuu mukaan. Vielä en yhtään tiedä, minkä merkkien tuotteita haluaisin seuraavaksi testata, mutta huomenna se taitaa selvitä.

Onnellista ystävänpäivää kaikille! <3

 

Linkkivinkki: luomukorivertailu

Hidasta elämää tiimi on tehnyt iloksemme luomuruokakorien hintavertailun, koko jutun vertailusta voi lukea täältä.  Testikorissa oli 12 luomutuotetta, ja halvimmalla sen sai Jumbon Citymarketista. Eli ei kun Vantaalle ostoksille :) Stockan herkku oli vertailun kallein, mutta siellä oli parhaat valikoimat. Luomujauheliha oli Prismassa selvästi halvempaa kuin Citymarketissa, eroa oli yli kolmasosa.

Vertailussa oli mukana myös S-market, ja ilokseni sieltä ruokakorin sai 32,73 eurolla, kun halvimmillaan se oli Citymarketista 31,85 euroa. Eli ehkä ei tuon säästön takia kannata suunnata montaa kilometriä tavalliselta reitiltä väärään suuntaan :)

Menovinkki: Hakasalmen huvila

Kaikki varmaan muistavat sen nätin vaaleanpunaisen vanhan talon tuossa musiikkitalon ja Finlandia-talon välissä? Rakennus on nimeltään Hakasalmen huvila,  ja se on yksi Helsingin kaupunginmuseon toimipisteistä. Monelle huvila saattaa jo olla hyvinkin tuttu, mutta itselläni kesti monta vuotta Helsinkiin muuton jälkeen, ennen kuin hoksasin paikan olemassaolon muutenkin kuin maisemantäytteenä. Hakasalmen huvilassa on vaihtuvia näyttelyitä, ja sinne on aina vapaa pääsy. Rakennus on kaunis ja sopivan kokoinen näyttelyille, eli ähkyä ei ehdi syntyä vaikka kaikki teokset katsoisikin. Itse kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa Hakasalmen huvilassa, kun siellä oli Signe Branderin kuvia 1900-luvun alun Helsingistä.

Jospa valokuvanäyttely innostaisi taas
kuvailemaan itsekin Helsingin kaduilla

Tällä hetkellä museossa on Simo ja Eeva Ristanin kuvia  1970-luvun Helsingistä, nimellä Asfalttia ja auringonkukkia. Sama Helsinki-teema siis jatkuu, ja pitäähän nuokin kuvat mennä katsomaan! Näyttely on avoinna  27.2.2011 asti, eli vielä on muutama viikko aikaa.


Jos et pääse paikan päälle katselemaan kuvia, niin ei hätää. Ristanien valtavasta noin 60 000 tuhannen kuvan kokoelmasta on tehty yli 9000 kuvaa käsittävä nettinäyttely, joka löytyy täältä.

Ikkunalaudalla vihertää

Viime päivinä aurinko on paistanut mukavasti, ja tänään huomasin ensimmäistä kertaa sen jo lämmittävänkin! Auringonpaisteessa on sekin hyvä puoli, että se mahdollistaa juttujen kasvattamisen. Meillä on tällä hetkellä ikkunalaudalla kasvamassa herneenversoja ja chilejä.

Herneenversoja on todella helppo kasvattaa, ja ne maistuu tosi hyvälle, eli herneelle :) Herneenversojen kasvatus menee yksinkertaisuudessaan näin: liota ihan tavallisia kuivattuja ruokaherneitä yön yli runsaassa vedessä. Laita ohut kerros multaa johonkin laakeaan astiaan. voit laittaa vähän multaa myös herneiden päälle, mutta ei ole pakko. Ripottele herneet aika väljästi multaan. Jos ne ovat tiiviisti kiinni toisissaan tai päällekkäin, ne homehtuvat helpommin. Kastele multaa, ja parin päivän jälkeen versojen pitäisi jo alkaa kasvamaan. Ja sitten vaan salaattiin, leivän päälle tai suoraan suuhun :) Jos versoja ei katkaise aivan tyvestä, ne kasvattaa vielä uuden varren tilalle.

Chilit kasvavat Richard Lindhin
suunnittelemassa Arabian kukkaruukussa

Chilien kanssa tarvitaan vähän enemmän pitkäjänteisyyttä. Viime kesänä saatiin valmiit taimet sukulaisilta, ja kahdesta taimesta riittikin satoa pitkään. Kesällä ja syksyllä söimme paljon chiliä, ja loput kuivatimme. Nyt käytimme kuivatetuista chileistä siemenet, eli samaa lajiketta on tulossa tänäkin kesänä. Siemenet laitettiin melko pintaan, vähän vain multaa päälle. Vajaa viikko kesti ennen kuin siemenet itivät, ja nyt pari viikkoa myöhemmin versot ovat 2-3 cm pitkät. Eli kasvuvauhti ei päätä huimaa, mutta loppukesästä pitäisi päästä korjaamaan satoa :)

Meillä ei ole puutarhaa tai parveketta, vaan ihan ikkunalaudalla kasvatetaan chilit loppuun asti. Jos ei halua ostaa kokonaista pussillista siemeniä tai kotona ei ole kuivattuja kokonaisia chilejä joista siemeniä voisi ottaa, niin myös kaupan tuoreet chilit kelpaavat. Viime kesäiset chilimme saivat alkunsa S-marketin tuorechileista, ja hyvin kasvoivat. 

Lempikirppikset Helsingissä

Nyt kun viime postauksissa pääsin vauhtiin kirppisaiheessa, niin päätinpä samalla listata tämän hetkiset lempparikirppikseni täällä Helsingissä. Viime kuukausina on tullut kierrettyä kirpputoreilla sen verran, että varsinkin Helsingin keskustan tuntumassa olevat paikat ovat tulleet todella tutuksi. Itä- ja Pohjois-Helsingissä en ole kovin paljon pyörinyt.

Kirpputoreilta voi löytää ihan mitä vaan, joten se, kuinka hyvältä kirpputori tuntuu, riippuu tietenkin siitä, mitä etsii. Minä katselen mielelläni niin vaatteita, astioita kuin muitakin kodin tavaroita, joten tykkään eniten monipuolisista kirpputoreista. Lisäksi vaatemaku vaikuttaa siihen, minkälaisista kirpputoreista tykkää. Mulle löytö on useammin joku vanha suomalainen vaate kuin esimerkiksi aivan viimeistä sesonkia oleva vähän käytetty zaran mekko.

Kirpputoreja on vähän hankala laittaa järjestykseen valikoimien puolesta, koska valikoimissa ei ole mitään yhtenäistä linjaa, vaan mitä vaan voi löytyä mistä vaan. Mutta tavaran vaihtumisen ja hinnoittelun perusteella jotain päätelmiä voi tehdä. Lisäksi tilan määrä / ahtaus, henkilökunta ja yleinen fiilis vaikuttavat. Ja lempparit tietenkin vaihtuvat kaiken aikaa. Mutta tällä hetkellä tykkään näistä eniten:

1. Kierrätyskeskus. Valikoimaa on todella paljon, niin huonekalujen, vaatteiden, astioiden ja muiden pientavaroiden kuin kirjojenkin puolesta. Hinnat on sopivan alhaiset, ja tavara vaihtuu tiheään. Jos yhtäkkiä menettäisin kaikki tavarani, niin aloittaisin uusien hankkimisen juuri kierrätyskeskuksesta. Ja opiskelijat saa sieltä 20 prosentin alennuksenkin. Kyläsaaren kierrätyskeskus on isompi ja mielestäni kivempi kuin Hietalahden, mutta molemmista tykkään.

2. Emmaus. Varsinkin Lauttasaaren Emmauksesta tykkään kovasti. Ero Lauttasaaren ja Vallilan myymälöiden välillä tuntuisi olevan siinä, mitä lähialueiden asukkaat kirpputoreille tuovat. Eli Lauttasaarelaisten hyvätuloisuus näkyy kirpparilla. Emmauksillakin on sopivasti kaikkea, hyvät hinnat ja kiva fiilis.

3. Kaivarin kanuuna Eirassa. Iso, melko avara itsepalvelukirppis, josta voi löytää kivoja vaatteita. Kaivarin kanuuna ei ole ollut kovin kauan vielä olemassa, ja luulen, että moni eiralainen on vasta kirpputorin tultua lähinurkille keksinyt tyhjentää vaatekaappeja. Täältä voi löytyä astetta kalliimpia vaatemerkkejä.

4. Helsingin vapaaseurakunnan kirpputori Kampissa, osoitteessa Lapinrinne 2. Tämä on tällä hetkellä näin korkealla listauksessani, koska vasta hetki sitten älysin sen olemassaolon, ja ensimmäinen vierailu paikassa oli positiivinen yllätys. Kirpputori ei ole kovin suuri, mutta sielläkin on kuitenkin melko hyvin niin astioita, kirjoja kuin vaatteitakin. Ja vaateosasto tuntuu kuin suurelta mummun vinttikomerolta :) Voi olla, että seuraavalla kerralla huomaan kaikkien tavaroiden pysyneen samana, ja innostus tästä laskee.

5. Fida. Sörnäisten myymälä on Helsingin Fidoista mun lemppari, mutta myös Iso Roban myymälä on mukava, ja Hakaniemenkin kauppa on muuttunut parempaan suuntaan alkuvuoden remontin jälkeen. Fidoissa tavara tuntuu kulkevan myymälästä toiseen, eli sijainnin perusteella ei kauheasti voi päätellä valikoimasta. Fidoillakin osataan hinnoitella suhteellisen hyvin mielestäni.

6. Oranssitori. Itsepalvelukirppis Lauttasaaressa. Olen käynyt vain muutaman kerran, mutta aina on tuntunut löytyvän jotain laadukasta edullisesti. Kirppis on valoisa ja siisti, joten siellä on mukava pyöriä.

7.Samaria-myymälät. Kaikki kolme Helsingin myymälää ovat melko samankokoisia ja valikoimiltaan samanlaisia, mutta jostain syystä tykkään itse eniten ehkä Tunturikadun myymälästä, sitten Castreninkadun ja viimeiseksi Sturenkadun kaupasta. Kaikissa hinnoittelua voisi miettiä vähän uudestaan, sillä myymälät tuntuvat vähän ahtailta liian suuren tavaramäärän takia. Hinnoittelukin tosin riippuu vähän ostoksista, usein astiat ja kirjat saattavat olla edullisia vaikka vaatteisiin ja kenkiin olisi laitettu vähän liikaa hintaa.

8. Dom-itsepalvelukirpputori Mannerheimintiellä. Suhteellisen uusi kirpputori, joka tuntuu mukavan siistiltä ja sopivan kokoiselta. Vielä en ole tehnyt löytöjä Domilla, mutta siellä on aina mukava piipahtaa.

9. Jäähallin kirpputori. Viikonloppuisin toimivalta kirpputorilta voi tehdä vaikka kuinka hyviä löytöjä, varsinkin jos jaksaa raahautua paikalle heti myyjien purkaessa tavaroitaan siinä kahdeksan maissa. Jo yhdeksän aikaan paikka on yleensä niin täynnä ihmisiä, että mua alkaa ahdistaa. Siitä syystä jäähallin kirppis ei ole tätä korkeammalla listauksessa.

10. Valtterin kirpputori. Valtterissa on samat hyvät ja huonot puolet kuin jäähallin kirppiksessä. Toisistaan ne eroavat jonkin verran valikoimissa, Valtterilla tuntuu olevan enemmän nuoria myymässä vaatteitaan, jäähallilla on enemmän laidasta laitaan porukkaa ja tavaraa.

Tässä taisivat tulla mulle tärkeimmät paikat. Lisäksi toisinaan piipahdan näissä: Vastuunkantajien kirpputori, Hesy:n perintöpuoti Mäkelänkadulla, Jade, Pelastusarmeijan kirpputori Mannerheimintiellä, Siionin kirppis, ja tietenkin Hietalahden kirppis kesällä.

Haasteellisia kirppisostoksia

Kirpputoreilta tulee joskus ostettua vaatteita ihan vaan sen perusteella, että ne on hauskoja, sympaattisia tai ajatuksena ihania. Joskus on ostettava se vaate, vaikka pohjimmiltaan tietää, että tuskinpa tulee tuotakaan paljon käytettyä. Olen koittanut tsempata hutivaatteiden kirpputoreille jättämisessä, mutta toisinaan vaatteesta tulee vaan niin kiva fiilis, että se on ostettava. Aikaisemmassa postauksessa listasin viime vuoden parhaat kirppislöydöt, nyt ajattelin esitellä vastapainoksi muutaman haasteellisen ostoksen.

Tämmöinen silkkinen pilkullinen toppi tuli vastaan Fidalla viime keväänä. Itse asiassa ostin tämän settinä, siihen kuului samaa kangasta olevat shortsit mukaan :) Shortseja en vaan löytänyt mistään kuvattavaksi. Ajattelin, että shortsit jäävät varmaan käyttämättä, mutta toppia käyttäisin kyllä. Mutta käytännössä en käyttänyt toppiakaan kertaakaan koko hellekesänä. Silkkisyys ja topin malli tekevät siitä jotenkin hankalan. Ensi kesänä varmaan koitan myydä setin eteenpäin hietsun kirppiksellä.

Ostin Lahdesta Lanttilan kirppikseltä tällaisen vanhan John Marks- merkkisen englantilaisen leningin. Hinta taisi olla kaksi euroa, ja vaate näytti vaan niin elegantilta ja nostalgiselta, että jouduin ostamaan sen. Mekko mahtuu päälle juuri ja juuri, enkä tiedä minkälaisessa tilaisuudessa sitä voisin käyttää, mutta ainakin vielä nautin sen omistamisesta :)












Mäkelänkadun Emmaukselta matkaan lähti tällainen savannikuvioinen Ranskassa valmistettu paita. Paidan printti on vaan niin hieno, että tätäkään en voinut jättää ostamatta, vaikka arvelin heti, etten sitä varmaan kovin paljon tulisi käyttämään. Idea tuommoisesta lyhyestä ja leveähköstä paitapuserosta esimerkiksi korkeavyötäröisten kapeiden farkkujen kanssa viehätti, vaikka käytännössä jo sovittaessani tiesin, että paita ei näyttänyt siltä kuin haaveilin sen näyttävän. En ole vielä kuitenkaan luopunut toivosta, jospa kevään mittaan rohkaistuisin pukemaan tämän päälleni :)








Tämän 80-lukulaisen kaunottaren ostin Korsosta kirpputorilta, jonka nimeä en enää muista. Hinta taisi olla kaksi euroa. Joku mekossa vaati mua sovittamaan sitä, ja sen jälkeen olinkin myyty. Mekko näyttää mun päälle suunnitellulta, niin hyvin se istuu. Tästä syystä jouduin ostamaan mekon, vaikka tiedän, että päästäkseen käyttöön mun pitäisi mennä 80-luku- tai dynastia-teemaisiin juhliin.

Tämän hauskakuosisen hameen ostin jäähallin kirppikseltä kahdella eurolla. Tiesin saman tien, että sellaisenaan se ei tulisi käyttöön. Ajattelin kuitenkin, että kyllähän minä saan aikaiseksi vähän lyhentää sitä. Useampi kuukausi on jo kulunut, enkä vielä ainakaan ole tarttunut toimeen. Katotaan josko vielä reipastuisin. Ja sitten on vielä toivottava, että lyhentämällä siitä tulee oikeasti fiksumman näköinen..










Hutejakin kirpputoreilla kierrellessä tulee väistämättä, mutta ne kuuluu asiaan! Osa kirpputorien viehätyksestä on juuri siinä, että vastaan voi tulla kaikenlaisia vanhoja ja erikoisia vaatteita. Joskus tämmöiset kummallisemmat ostokset osoittautuvat kaikkein suurimmiksi aarteiksi, mutta aika usein ne joutuu joidenkin kuukausien päästä takaisin kirpputorille :)

Parhaat kirppislöydöt 2010

Viime vuosi oli meidän taloudessa kirpputorien vuosi, ja nyt kun vuodenvaihteesta ei ole vielä niiin paljon kulunut aikaa , niin ajattelin listata kivoimmat kirppislöydöt. Ostan kirpputoreilta kaikenlaista tavaraa vaatteiden lisäksi, mutta nyt otan huomioon vain vaatteet, kengät ja asusteet. Ostamani astiat, kukkaruukut, lamput ja idätysastia jäävät siis toiseen postaukseen.

Tässä top-10 listaus viime vuoden ostoksista:

10. Joulukuussa löytyi Sturenkadun Samariasta ihana kultainen toppi yhdellä eurolla. Kuin tilauksesta pikkujouluihin :) Merkki on Figura Finland ja valmistusmaa Suomi, eli taitaa olla aika vanha vaate.

9. Syksyllä ostin Lahdesta Lanttilan kirpputorilta tällaisen todella hyväkuntoisen ja paksukankaisen villakangastakin. Hintaa oli muistaakseni kolme euroa. Muotinuoret Oy:n tuotoksia, eli suomalainen tämäkin. Takki istuu todella hyvin, ja on lämmittänyt pahemmissa pakkasissa ihan loistavasti.

8. Marimekon vanha kauluspaita löytyi tämäkin Sturenkadun Samariasta. Hinta oli kolme euroa. Tykkään noista metallisista napeista tosi paljon, ja paita istuukin hyvin. Vähän paidasta tulee kuitenkin terveydenhoitajafiilis, joten ykköslemppariksi se ei ole vielä kohonnut.

7. Tämän paidan löysin viime keväänä Jyväskylästä kirpputorilta, jonka nimeä en enää muista. Kaula-aukon malli ja pitsikoriste ihastuttivat. Tämänkin hinta oli muistaakseni kolme euroa. Valmistajaa ei paidan lapusta enää erota, mutta vanhalta tuokin vaikuttaa.

6. Siionin kirpputorilta ostin tällaisen itsetehdyn paidan. Tykkään paidan kuviosta ja väreistä, ja mallikin on kaunis kun laittaa helman esim. korkeavyötäröisen hameen sisään. Hintaa taisi olla kaksi tai kolme euroa.

5. Keväällä Castreninkadun Samariasta ostamani käsilaukku on ollut lähes jatkuvassa käytössä siitä lähtien. Laukku on sopivan iso ja tukeva, ja näyttääkin hyvältä. Muistaakseni tämäkin maksoi kolme euroa.

4. Kaivarin kanuunasta ostin tämmöisen mekon viidellä eurolla. Olen antanut mekolle lempinimeksi "Friday night dinner -mekko", koska Rory pukeutuu usein lempparisarjassani Gilmoren tytöissä juuri tämäntyylisiin mekkoihin mennessään isovanhemmilleen perjantai-iltaisin syömään. Merkki on Flash (?), eli mitään laatutuotantoa tämä ei taida olla.

3. Valtterin kirpputorilta ostamani Naf Nafin hame on ollut paljon käytössä. Tämä on justiinsa semmoinen sopivan ryhdikäs perushame, joka sopii kaikkiin tilanteisiin. Hinta taisi olla kolme tai neljä euroa.

2. Malmin Pelastusarmeijan kirppikseltä löysin ihan loistavat saappaat. Saappaita ei ollut varmaan käytetty ollenkaan, sillä nahka oli huippukunnossa. Valmistaja on Mantereen kenkätehdas Orivedeltä. Luulen, että saappaat ovat aika vanhat, mutta huomasin juuri kenkätehtaan olevan edelleen olemassa, joten voivat olla uudetkin. Hintaa saappailla oli 12 euroa.

1. Ykkössijalle pääsi syksyllä jäähallin kirppikseltä ostamani Filippa K:n neuletakki. Kuva ei tee vaatteelle oikeutta, päällä se näyttää paljon paremmalta. Maksoin neuletakista yhden euron. Toinen tasku oli revennyt saumasta, joten pientä fiksailua piti tehdä ennen käyttöä. Mutta sen jälkeen se onkin ollut käytössä ahkerasti.

Eli viime vuonna kirpputoreilta löytyi vaikka mitä kivaa, toivottavasti sama meno jatkuu. Olen ylpeä siitä, että vaikka kävin kirpputoreilla tosi paljon, niin osasin silti olla ostamatta ihan älyttömiä määriä vaatteita. Ja tästä syystä valtaosa vaatteista on päätynyt ihan säännölliseen käyttöön. Toki semmoisia haasteellisempiakin vaatteita on tullut kannettua kotiin, mutta aika vähän kumminkin.

Paahtoleipähuijaus

Eikö tällainen leivän ainesosalista näytäkin hyvältä:

On erilaisia hiutaleita, rouheita, siemeniä, on hirssia ja tattaria ja kaikkea. Olin siis oikein innoissani, kun huomasin kaupassa tällaisen Perheleipureiden luomu paahtoleipäuutuuden. Olen aikaisemmin päätellyt, että paahtoleipää ei vaan tunnuta tehtävän terveellisillä raaka-aineilla ilman suuria määriä lisäaineita, ja mun pitäisi lopettaa sellaisten etsiminen kokonaan. Mutta nyt toiveeni nousivat, varsinkin kun tykkään Perheleipureiden moniviljapaloista ja ruispaloista paljon. 


Mutta kotona odotti pettymys. Kaupassa ei pussin läpi näkynyt kuin leivän ruskea kuori, mutta kotona ottaessani ensimmmäisiä paloja esiin järkytyin näystä. Leipä on täysin valkoista väriltään. Mihin ihmeeseen kaikki ne ruis- ja ohrahiutaleet ym. oli piilotettu? Yhdessä leipäpalassa näkyi keskimäärin yksi pellavansiemen, muuten leipä oli pelkkää vehnäjauhohöttöä. Pisti vihaksi!

Ainesosalista ja itse tuote eivät vaan millään täsmää. Kuinkahan vähän noita vehnäjauhojen lisänä olevia jauhoja ja siemeniä leipään voi laittaa, niin että ne voidaan silti merkitä ainesosalistaan? Ja millä määrillä leipää voi kutsua moniviljaleiväksi, niin kuin tätä kutsutaan?

Kun lajittelen niin ajattelen

Noin lukee porttikongissamme, siinä biojäteastian yläpuolella. Ja vieressä on telineessä biojätepusseja jaossa. Pussit ilmestyivät taloyhtiöömme joskus viime syksynä, ja ai että kun tämä tyttö ilahtui! Pusseja jakaa jäteyhtiö Papros. Yritys tyhjentää jäteastiat ja samalla täyttää biojätepussitelineen. Paproksen nettisivuilla kerrotaan, että kesällä 2010 käynnistetyn palvelun piiriin kuuluu jo 50 000 kotitaloutta. Toivottavasti yritys tekisi jossain vaiheessa tutkimuksen siitä, onko biojätteiden lajittelu lisääntynyt tämän palvelun myötä.

kuva: kierrätys.info

Meillä on käytetty kaikenlaisia ekolon ja markettien paperisia pusseja biojätepusseina, ja aika hyvin ne ovat yleensä riittäneet. Mutta silloin kun tietää biojätteen määrän kasvavan saman tien suureksi, on kivempaa käyttää tuommoista tukevampaa ja isompaa pussia. Ja tietenkin toivon, että uudet pussit olisivat innostaneet joitain yleensä vähemmän kierrättäviä naapureita erottelemaan biojätteensä.

Pussin kyljessä on tällaista runoutta:
Kun lajittelet biojätteet tähän, aiheutat päästöjä vähän.
Ennen samat roskat luontoa riisti, nyt ekoteko on helppo ja siisti.

Ai että :)