Uusi kierros salaattia

Valitettavasti näin kerrostaloasukkaana, ja vielä parvekkeettomana sellaisena, joudun ostamaan salaattini kaupasta. Tai kesäisin toki saan kotona maalla käydessä kasvimaan antimia mukaan, mutta eihän niillä valitettavasti kovin pitkälle pötkitä. Yleensä salaatti tulee siis marketista. Toki ituja ja versoja voi heittää salaattien ym. joukkoon sen verran, ettei salaattia tarvi ostaa niin paljon.

Sen lisäksi, että luomusalaatti on opiskelijabudjettiin melko kallista, tuntuu muoviruukussa ja muovikääreissä olevat lehdet vähän tuhlaukselta luonnonkin kannalta. Tällaisena nuukailevana ihmisenä olen ilahtunut keksinnöstäni kasvattaa toinen kierros lehtiä salaattiin.

Kun lehdet on leikattu ja syöty laitan salaatintyngän lautasen päälle ikkunalaudalle, ja alan odottamaan uutta kasvustoa. Muutaman päivän valon ja veden nauttimisen jälkeen salaatti yleensä kasvattaa uuden sadon, ei ihan yhtä runsasta kuin alkuperäisen, mutta kuitenkin.

Varsinkin luomusalaateissa ruukku on aika suuri, joten salaatti jaksaa aika hyvin vielä kasvattaa uusia lehtiä samasta mullasta. Joskus olen muistaakseni kokeillut oikein istuttaa salaatintynkää uuteen ruukkuun, mutta se ei tainnut tehdä kasvusta yhtään sen runsaampaa tai nopeammin kasvavaa.

Pääsiäissmoothie

Pääsiäinen meni pääosin sukuloidessa. Valmiisiin pöytiin istuminen oli jälleen lomailun parasta antia, hauskojen veljenpoikien seurailun lisäksi. Se on vaan niin ihanaa, kun joku muu on pohtinut syömiset valmiiksi, ja vielä tehnytkin ne ruuat. Vaikka ruoanlaitto on todella mukavaa, niin on se silti ihanaa välillä ottaa lunkisti ja syödä mitä tarjotaan. Nyt päästiin syömään mm. kesäkeittoa, tortilloja, siikaa, pottuja, uunipunajuuria, suklaamunia, jätskiä, mämmiä ja juustokakkua. Nam :) Ja pääsin myös maistamaan pakurikääpäjuomaa! Se maistui itse asiassa aika paljon laimealta mustalta teeltä, eli hyvää oli. Varsinkin kun tietää, kuinka terveellistä se on.

Mutta nyt valmiit pöydät ovat jälleen historiaa, ja kotona odotti aika nihkeästi syötävää. Raaka-aineiden niukkuus inspiroi mua kokeilemaan vähän uudenlaista smoothieta. Tykkäsin mausta paljon, joten päätin jakaa reseptin täällä.

Sitruuna-basilikasmoothie (yksi iso annos tai kaksi pientä)

1 luomusitruuna
2 kourallista basilikaa
1 kourallinen vuonankaalia tai muuta vihreää, esim. ituja, salaattia, versoja.
1 banaani
0,5 dl vettä

Kaikki vaan silpuksi ja sekaisin sopivanlaisessa vempeleessä, ja avot. Luomusitruunan voi kuulemma laittaa ihan kokonaisenakin smoothieen, mutta mun soseutusvehje on sen verran tehoton, että laitoin vain  vähän kuorta ja hedelmälihat. Maku oli mukavan raikas ja sitruunainen. Seuraavalla kerralla laitan ehkä vielä vähän enemmän basilikaa, nyt se maistui vain häivähdyksenä.

Blogi muovittomasta elämästä

Olen aika laiska blogien lukija. Tosi harvoista blogeista jaksan lukea kaikki postaukset, ja harvemmin seurattujakaan sivuja ei ole mitenkään mielettömästi. Suomessa blogosfäärin voi silti kuvitella ottavansa ainakin jollain tavalla haltuun, kun ainakaan niitä omia mielenkiinnonkohteita käsitteleviä blogeja ei ole älyttömästi. Muun maailman blogeihin en ole juuri uskaltanut edes tutustua, koska pelkään seuraamisen arvoisten blogien valtavan määrän uuvuttavan.

Jostain olen kuitenkin keksinyt yhden jenkkiläisen blogin seurattavaksi, ja ajattelin esitellä sen täälläkin. Voi olla että tämä blogi on monelle suomalaisellekin jo ihan tuttu, mutta itse löysin sen vasta pari kuukautta sitten. Tämä My Plastic-free Life -blogi on amerikkalaisen naisen pari vuotta sitten perustama blogi siitä, kuinka hän yrittää vähentää muovijätteensä minimiin.

Tässä You Tube -pätkässä bloggaaja kertoo viime vuoden lopulla blogistaan ja muovittomasta elämästään. Kantsii katsoa, ainakin mulla tuo video aiheutti taas päätöksen vältellä entistä enemmän turhia pakkauksia ja muuta muovijätettä. Blogissa on käsitelty paljon mielenkiintoisia aiheita muoviin liittyen, asiantuntevasti. Lisäksi siellä on myös 81-kohtainen lista siitä, miten kuka vaan voi vähentää muovijätteen määrää.

koivua ja nokkosta suukkuun

Pääsiäislomalla on hyvää aikaa suunnitella tulevan kesän seikkailuja. Toivon että mun retkistä suuri osa tulee suuntautumaan metsiin ja puskiin. Olen nääs päättänyt, että tulevana keväänä ja kesänä otan kaiken irti luonnon antimista. Tai ainakin enemmän kuin aikaisemmin.

Olen aina tykännyt marjastamisesta ja sienestämisestä, mutta siihen luonnonkasvien hyödyntäminen on aika lailla jäänytkin. Joskus olen kerännyt ja syönyt vähän nokkosia, mutta todella pienimuotoisesti. Tänä keväänä nokkosen ja muiden herkkujen hyötykäyttö saa uudet mittasuhteet!

En halua tehdä villiyrttien hyötykäytöstä kuitenkaan liian työlästä, etten lannistu kaikista mahdollisista keräilymahdollisuuksista. Koitan aloittaa villiyrttiurani ihan rennosti muutamalla kasvilla. Kasveja kehotetaan keräämään nuorina versoina, joten kevät on hyvä aika aktivoitua. Esimerkiksi nokkosesta voi keväällä kerätä kokonaiset versot, kun kesällä pitäisi ottaa vain ylimmät lehdet.

Kuva:Ilon Pisara

Nokkonen vanhana tuttuna on hyvä aloituskohde. Niitä pitäisi löytyä helposti, ja makukin on jo todettu hyväksi. Ajattelin kerätä osan pakkaseen pastakastikkeita ja muita ruokia varten, ja lisäksi kuivattaa lehtiä jonkun verran yrttiteetä varten. Nokkonen on mahtava kasvi muun muassa raudan, kalsiumin ja c-vitamiinin lähteenä. Esimerkiksi Frantsila suosittelee nokkostippoja nuorille, väsyneille ja kalpeille naisille. Vastaan kuvausta aika hyvin, joten onhan se testattava.

Lisäksi muun muassa koivunlehdet, vuohenputken lehdet ja voikukan lehdet tulisi kerätä aika pieninä ja tuoreina. Koivua ja voikukkaa ajattelin testata nokkosen lisäksi, niissä ei pitäisi ainakaan olla ongelmaa tunnistuksessa :) Voikukkaa suositellaan yrttijuomiin, mausteeksi ja lämpimiin ruokiin. Sen kerrotaan vahvistavan, virkistävän ja puhdistavan.  Koivua käytetään ainakin yrttijuomiin, ja sen lupaillaan puhdistavan ja lisäävän elämänvoiman virtausta.

Vielä pitäisi jatkaa opiskeluja, muun muassa Hortoilu-, Arktiset aromit- ja kaupunkiviljely-sivuilla löytyy paljon infoa. Tästä tää lähtee :)

Viisaan miehen sanat

If I go as a Hindu,

I will meet a Muslim or a Christian.

If I go as a socialist, I'll meet a capitalist.

If I go as a brown man,

I'll meet a black man or a white man.

But if I go as a human being,

I'll meet only human beings.

Satish Kumar

Tuollaisiin viisauksiin törmäsin eilen täällä virtuaalimaailmassa palloillessani. Ei mulla muuta, nyt pääsiäisen viettoon! :)

Kirpputoriähky

Satuttiin viime viikonloppuna käymään Valtterin kirppiksellä oikein kaksi kertaa. Siellä tungoksessa kierrellessäni ja ahdistuessani pohdiskelin, minkä takia en juurikaan tykkää Valtterilla käymisestä. Sama ahdistus iskee myös jäähallin kirpputorilla ja joillain muillakin kirppiksillä, joissa ihmiset myyvät itse tavaroitaan. Suurena syynä on varmasti tungos, en vaan tykkää törmäilystä ja puikkelehtimisesta ollenkaan. Mutta joku muukin mättää. Esimerkiksi Valtterilla olisi lähes aina vaikka kuinka monta pöytää, joista voisi löytyä omaan tyyliin sopivia vaatteita, ja varmaan edullisestikin. Jostain syystä ei vaan tee mieli edes katsella niitä vaatteita.

Luulen, että kirppiksellä vallitsevalla ostohysterialla on iso vaikutus haluttomuuteni tehdä ostoksia. Tulee vähän hullut päivät -fiilis, kun katselee ihmisiä penkomassa hiki hatussa halpoja vaatteita ja ostamassa juttuja ihan vaan sen takia, että hetken päästä sen olisi varmaan ostanut joku muu. Lisäksi pöytien valikoima ahdistaa mua. Tuntuu, että myyjistä suuri osa tuo lähes koko vaatekomeronsa sisällön pari kertaa vuodessa myyntiin, että voi taas jatkaa holtitonta shoppailua hyvällä omalla tunnolla. Varsinkin sellaiset pöydät, jotka ovat täynnä ginatricoota ja hm:ää, alkavat ahdistaa. Pöydät, joissa on paljon hintalapullisia käyttämättömiä vaatteita, pistävät melkein vihaksi.

Tuntuu siltä, että varsinkin nuorista nykyään lähes kaikki sanovat käyvänsä kirpputoreilla ostoksilla. Eihän se ole mikään ihme, sillä vaatteet tuntuvat kiertävän kirppikselle nykyään niin nopeasti, että aivan samanlaiset ostokset voi tehdä kirppiksellä kuin Aleksanterinkadun halpisketjuissakin. Mutta onko kirppistelyn ja kierrätyksen idea siinä vaiheessa hävitetty?

Toisaalta on aika hölmöä, että valitan Valtterin tai jäähallin fiiliksestä,  myynhän itsekin välillä vaatteita kirppiksellä. Pöytiä on todella erilaisia, enkä mä voi tietää esimerkiksi sitä, kuinka monen ihmisen vaatekaapeista se hervottoman oloinen läjä on ilmaantunut. Silti viihdyn paljon paremmin kierrätyskeskuksissa, fidoilla ja itsepalvelukirppiksillä, joissa ruuhka ja holtittomat vaatekasat eivät käy ahdistaviksi. Niissä on kivempaa kierrellä ja katsella, ja toisaalta rahoitan mieluummin esim. Samarian päihdetyötä kuin himoshoppailijoiden seuraavia ostoksia.

Kolmas ulottuvuus

Yle on avannut mielenkiintoisen palvelun, jonka kautta on mahdollista katsoa dokumentteja ja elokuvia eri puolilta maailmaa. Kolmas ulottuvuus -sivuston ideana on näyttää maailman eri puolia, televisiossa kun tunnutaan yleensä keskittyvän vain länsimaihin. Jos kehitysmaita kuvataan, niin korkeintaan konfliktien tai muiden ongelmien kautta. Esimerkiksi viime vuonna suomalaisilla tv-kanavilla näytettiin noin 1700 elokuvaa, joista vain kolme oli tehty Afrikassa, kolme Lähi-idässä ja 15 Etelä-Amerikassa.

Suuri osa ohjelmista on näytetty telkkarissa jossain vaiheessa, mutta mukana on myös aivan uusia tuttavuuksia. Dokumenttien jakamista internetissä perustellaan sillä, että televisiossa Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolelta tulevat ohjelmat eivät välttämättä löydä yleisöään, ja maailmasta jo muutenkin kiinnostuneet ihmiset liikkuvat verkossa. Perustelut ontuvat mun mielestä aika paljon, sillä valtaosa ihmisistä ei siis edelleenkään näe kehitysmaita uudesta näkökulmasta kuvaavia ohjelmia. Jos ollaan jo laskettu, kuinka suuri osa telkkarin tarjonnasta on länsimaista ja kuinka kapean kuvan maailmasta se antaa, niin eikö juuri televisioon silloin haluttaisi lisää eri maista tulevia dokumentteja ja elokuvia? No, joka tapauksessa olen iloinen Kolmas ulottuvuus -palvelusta, olkoonkin vain netissä.

En ole vielä ehtinyt katsoa yhtään palvelun dokumenteista, mutta paljon mielenkiintoisia aiheita ohjelmissa vaikuttaisi olevan. Kuubalainen Kierrätyksen kuninkaat vaikuttaa mielenkiintoiselta, samoin Palvelija myytävänä -dokumentti, joka kertoo Libanonissa myytävien kolmen srilankalaisen palvelijan kohtalosta. Kiinalainen Äänestä minua-dokkari vaikuttaa myös mielenkiintoiselta. Ja aika moni muukin. On noissa hetkeksi katsomista, ja koko ajan tulee lisää..

hamekelit!

Ulkona näyttää keväältä, ja ekaa kertaa moneen kuukauteen tekee mieli laittaa hame päälle. Yleensä alan heti ensi pakkasten aikaan käyttää pitkiksiä, ja keväällä lämpöasteet saa nousta aika korkealle ennen kuin olen valmis käyttämään vain yhtä kerrosta housuja tai hametta. Olen mä tässä jonkun aikaa jo kulkenut farkuissa ilman välikerrosta, mutta vasta nyt voisi myös hameen käyttäminen tuntua ihan houkuttelevalta ajatukselta.

Viime kesän huippuhelteinä ärsytti, että mulla ei ole oikein mitään hellemekkoja tai oikein vilpoisia hameita. Olen siitä syystä koittanut kirppareilla pitää silmät auki hellehamosten varalta. Jo viime syksynä ostin valtterilta tuollaisen Roxy Life- merkkisen ihanan ohutta kangasta olevan mekkosen. Kankaan tunnun lisäksi tykkään kuosista ja taskuista, mutta päällä se ei valitettavasti näytä ihan niin kivalta kuin ostaessani kuvittelin. Taskut eivät jotenkin asetu kohdilleen. Mutta onpa ainakin vilpoisa.

Toinen hellekelejä odottava kirppisostos on Kaivarin kanuunasta löytynyt valkoinen pitkä hame. Hame taitaa olla itse ommeltu, ja siinä on hienot pitsikaistaleet. Hame näyttää mun mielestä siltä, kuin siinä pitäisi juosta lämpiminä kesäöinä viljapelloissa. Katsotaan miten käy, voi olla etten opi käyttämään pitkää hametta.

Kolmas talven hameostos on kierrätyskeskuksesta löytynyt suomalainen Merlyn-merkkinen kukkahame. Hameessa on vuori, joten sen voisi ottaa jo nyt sukkisten kanssa käyttöön. Mä vaan luulen, että tykkäisin siitä enemmän vähän lyhyempänä. Mulla on ompelukone lainassa, joten pitäisi siis ryhtyä lyhentämishommiin. Ommellessa käy vaan liian usein niin, että jonkun mennessä pieleen koko projekti jää kesken. Ja vaatekaappiin muuttaa yksi käyttökelvoton vaate lisää, jonka kuvittelen joskus saavani kuntoon.

Äitien ja tyttärien Marimekko

Viime viikko oli vähän mahdoton kirpputoreilla kiertelyn kannalta. Meinasi mennä melkein vähän överiksi. Tai ainakin gradun kannalta tuntui siltä. Muuten en tiedä, voiko kirppareilla viettää liikaa aikaa. Ainakin se raja on jossain tosi kaukana.

Yksi viime viikon ostoksista on tällainen Marimekon tunika. Tykkään sen raidoista, väreistä ja mallista. Kaivarin kanuunasta tuo löytyi, maksoi 4 euroa. Ainoa ongelma vaatteessa on, että äitini omistaa täsmälleen samanlaisen. Enhän mä mikään teini enää ole, ja esimerkiksi kirpputoreilla olen huomannut innostuvani vanhempien naisten pitämistä pöydistä. Ja Marimekko on aina ollut sellainen merkki, josta sekä äiti että minä ollaan tykätty. Mutta silti tää tuntuu vähän hurjalta. Mitähän vanhenemisen tai äidikseni muuttumisen merkkejä seuraavaksi huomaan?

Eron äidin ja mun vaatteisiin taitaa tehdä ryppyjen määrä. Niin aikuinen mä en vielä ole, että jaksaisin useampaa kertaa vuodessa kaivaa silitysrautaa esiin :)