Luomu porskuttaa

Onhan tämä Suomi edelleen aika pieni maa näissä luomuasioissa, mutta onneksi mennään oikeaan suuntaan. Viime viikolla mua ilahdutti HS:n uutinen siitä, kuinka sekä SOK että Kesko ovat heränneet luomutuotteiden kysynnän kasvuun. Luomun myynti kasvoi alkuvuonna S-ryhmässä 35 prosentilla edellisvuodesta, eli aika paljon! Kauppiaat toivovat lisää etenkin luomuleipää, -lihaa ja -vihanneksia.

Kuva: Hyvinvoinnin  Tavaratalo

Kävin viikonloppuna Luonnonkaunis -luomukosmetiikkamessuilla, ja siellä näkyi selvästi, että myös kosmetiikassa kiinnostusta luomuun löytyy. Ihmisiä oli messuilla tosi paljon, ja kauppa tuntui koko ajan käyvän. Messuvieraat olivat kaikenikäisiä ja -näköisiä, ei pelkästään stereotyyppisten luomuilijoiden näköisiä ihmisiä.  Merkkejäkin oli paljon, muutama suomalainen ja muut taisivat olla pääosin Euroopan maista. Vielä muutama vuosi sitten ei Suomessa luonnonkosmetiikkamessuja olisi varmaan voinut saada aikaan, saman olisi hoitanut vierailu Ruohonjuuren kosmetiikkaosastolle. Niin vähän merkkejä tuntui olevan. Mutta nyt läheskään kaikki Suomessa myytävät luonnonkosmetiikkamerkit eivät olleet messuilla edustettuna, ja silti näytteillepanijoita riitti. Jee, erityisesti tykkään siitä, että opiskelijabudjetillekin sopivia merkkejä on ilmaantunut lisää.

Mä jaksoin harmillisen vähän tutustua eri kosmetiikkamerkkeihin ruuhkan takia, enkä sitten halunnut summamutikassa ostaa uusia tuotteita testattavaksi. Joten mukaan lähti vain Uuden mustan shampootestinkin voittanut S.A.V.E -shampoo. Ja parin pesun jälkeen täytyy kyllä sanoa, että olen testaajien kanssa samoilla linjoilla, eli tykkään paljon.

Hurja Ukko

Lintsille on kohonnut uusi härveli, nimeltään Ukko. Ja aika korkealle on kohonnutkin. Toi kuva on otettu meidän ikkunasta, eli ollaan päästy tiiviisti seuraamaan laitteen rakennusta. Ja nyt odotan innolla, että alkavat testaamaan sitä. Voidaan sitten pohtia, josko sitä uskaltaisi mennä kesällä testaamaan. Jos koittaa samanlainen hellekesä kuin viime vuonna, niin päästään moneen kertaan myös kuulemaan, kuinka hyvät kiljasut Ukko saa aikaan.

Mielenkiinnolla odottelen myös, kohoaako tänä kesänä vuoristoradan päälle sellaisia pieniä tuulivoimaloita. Kahtena kesänä ne ovat tainneet siellä olla, mutta meidän havaintojen mukaan ne eivät ole juurikaan pyörineet. Jospa tänä kesänä saataisiin jo toimivat propellit tuottamaan sähköä. Muuten Linnanmäki mainostaa pyörittävänsä laitteitaan vesivoimalla, pointsit siis uusiutuvien energiamuotojen käytöstä.

Lähiseutumatkailua: Riihimäki

Viime viikko oli periaatteessa ihan loistava, vaikkakin gradulle aivan kaamea. Onneksi alkaa jo vähän helpottaa, nimittäin tuo graduahdistus. Ahdistushan on pahimmillaan aina silloin, kun ei tee sitä gradua. Ja mulla meni oikeastaan koko viime viikko sillä linjalla. Mutta viime viikossa oli paljon hyvääkin, käytiin Vesan kanssa kahteen kertaan boulderoimassa (oon ihan innostunut uudesta harrastuksestani), kierrettiin yhteensä noin triljoona kirpputoria, ja lähiseutumatkailtiin.

Lähiseutumatkailu suuntautui Riihimäelle. Riihimäelle meidät vei tietenkin Kaj Franckin näyttely Suomen Lasimuseossa. Ja täytyy kyllä suositella sitä kaikille vähääkään suomalaisesta lasista kiinnostuneille. Ei oltu käyty aiemmin koko museossa, joten oltiin yllättyneitä myös perusnäyttelyn kattavuudesta ja hienoudesta sekä koko rakennuksen komeudesta. Franckin näyttely oli juuri niin hieno, kuin osattiin odottaakin. Tai vähän hienompi. Varsinkin Franckin loistava värisilmä tuli näyttelyssä hyvin esiin, kun paljon samansävyisiä esineitä oli koottu yhteen. Monissa esineissä on yhdistelty todella kauniisti murrettuja sävyjä. Tikkurilan pitäisi mun mielestä mennä tuonne näyttelyyn hakemaan inspiraatiota värikarttoihin :)

Riihimäelle ollessamme meidän piti tietenin tarkistaa kaupungin kirpputoritarjonta. Valitettavasti ei lyötynyt mitään suuria aarteita, eikä mikään kirpputoreista tehnyt suurta vaikutusta. Kaikilla kirppiksillä ei käyty, joten vielä en kuitenkaan tuomitse koko kaupunkia. Kivoin kirppiksistä oli ehkä Erkyläntori, vaikken ostanutkaan sieltä mitään. Fiilis oli kuitenkin siellä hyvä, ja esimerkiksi hienoja funkistyylisiä huonekaluja siellä oli halvalla. Ostokseni tein Kimarakirppiksellä. Sieltä löytyi arabian lastenlautanen, joka odottaa käsittelyä pinttymien poistamiseksi. Vähän pahalta näyttää, voi olla ettei siitä koskaan tule nättiä. Toinen ostos oli kasviskeittokirja. Olen joskus lainannut kirjastosta jonkun Tuija Ruuskan keittokirjan, joka vaikutti tosi hyvältä. Silloin en muistaakseni saanut kuitenkaan aikaiseksi testata mitään kirjan resepteistä, mutta nyt koitan. Keittokirja maksoi muistaakseni 1,5 euroa, eli kallis se ei ollut.

Kirpputori Metka

Kävin tänään tutustumassa Hämeentielle Vallillaan muutama viikko sitten ilmaantunutta Metka-kirpputoria. Laittaisin tänne linkin kirppiksen kotisivuille/facebook-sivuille, mutta sellaista ei ole näköjään vielä tehty. Joko kirppis oli jotenkin tosi hyvä, tai sitten mulla vaan sattui olemaan kirppisfiilis, mutta tykkäsin paikasta kovasti. Pöydät olivat täynnä, ja tavara tuntui olevan "aitoa" kirppistavaraa. Ylihintaista tavaraa ei juuri ollut, eikä myöskään sellaista monta kuukautta pöydässä pyörinyttä krääsää. En ole kauheasti käynyt viime aikoina itsepalvelukirppiksillä, ja sain tuolta taas sellaisen innostuksen niitä kohtaan. Se on niin hauskaa, kun jokainen pöytä on omanlaisensa, kertoo yhden ihmisen/kodin tarinaa. Ja seuraavasta pöydästä voi aina löytää mitä vain. Oih kirppiksiä! :)

Mulla on näköjään alkamassa taas pieni korvakorubuumi, sillä löysin Metkastakin kahdet korvikset. Nuo olivat samaa pakettia ja maksoivat yhteensä euron. Eli edullisesti lähti. Noita oikeanpuoleisia en varmaan hetkeen pääse käyttämään, ovat sen verran juhlalliset mulle. Mutta vasemmanpuoleiset ajattelin ottaa ihan arkikäyttöön. Taitavat olla jotain suht uutta rihkamaa, mutta ei kai sillä niin väliä.

Lisäksi ostin tuommoisen Arabian tummansinisen pannun 12 eurolla. Se on vähän oudon kokoinen, tai siis aika pieni. Mutta kyllä siihen esimerkiksi kahden ihmisen teet voi laittaa hautumaan. Tai sitten pitää vaan koristeena tuossa siemenhyllyllä, johon se mun mielestä sopii just kivasti. En ole aikaisemmin nähnyt tuota pannua, eikä suunnittelijasta ole mitään tietoa. Pohjassa on salaperäinen luku 9-73, ei aukea mulle.

 

 Lisäksi ostin vielä urheilupöksyt 0,70 sentillä, mutta niistä en sentään kuvaa jaksa jakaa. Olen vähän kaipaillut uusia pöksyjä, joten ilahduin kovasti löydöstäni. En ajatellut, että kirpputorilta sattuisi semmoisia löytymään, mutta tänään nappas.

Ja Metkan löytää siis Hämeentieltä, googlen karttahaun mukaan numerosta 74. Se on siis vähän pohjoiseen Kapsäkistä ja Allotriasta. Ja auki ti-su, kellonaikoja en enää muista.

Hehkulamppuhuijaus ja läjä muita vedätyksiä

Monessa blogissa on jo mainostettu viime sunnuntaina tullutta Hehkulamppuhuijaus-dokumenttia. Se on vielä Areenassa katsottavissa, suosittelen! Sen verran pahasti meni hermot dokumenttia katsoessa, että pakko on paasata vähän täälläkin.

Hehkulamppujen valmistajien kartelli päätti joskus 1900-luvun alussa, kuinka kauan hehkulamput saavat palaa ennen poksahtamistaan. Tuntimääriä vähennettiin alle puoleen entisestä, jotta ihmiset kuluttaisivat lamppuja enemmän ja kassoihin kilisisi maksimaalisesti roposia. Ei tuo hehkulamppujuttu tunnu niin kauhean pahalta, kun nyt ollaan joka tapauksessa siirtymässä energiansäästölamppujen ja led-lamppujen aikakauteen. Mutta idea tuotteiden suunnitellusta vanhenemisesta siirtyi moniin muihin tuotteisiin, ja nykypäivänä suurin osa meistä joutuu ostamaan hajoamaan suunniteltua tavaraa. Ärsyttävää. 

Esimerkiksi kestäviä sukkahousuja, joihin ei tule silmäpakoja, on valmistettu joskus 1950-luvulla. Testausten jälkeen kuitenkin todettiin, että valmistajat saattavat jäädä työttömiksi, jos uusia sukkahousuja ei tarvitsekaan ostaa entiseen tahtiin, ja näin palattiin helpommin rikkoutuviin sukkiksiin. Tässä vaiheessa dokumenttia jouduin jo kiroilemaan ääneen. Miljoona naiset kiittävät päivittäin. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin juuri ostetuista sukkahousuista löytyvä silmäpako. 

Insinöörit ovat ilahduttaneet myös tulostimien ostajia. Dokumentissa kerrotaan, että joihinkin tulostimiin asetetaan siru laskemaan tulosteiden määrä, ja tietyn määrän ylitettyään tulostin ei enää toimi. Valmistajat puolustavat tätä laskuria tulostettaessa laitteeseen tihkuvan ylimääräisen musteen vuoksi. Muste saattaa esimerkiksi liata tulostimen alla olevan pöydän. Selitys haiskahtaa ja pahasti.

Lisäksi dokkarissa kerrotaan mm. ipodin huonosta akusta ja elektroniikkajätteen dumppaamisesta kehitysmaihin. Todella mielenkiintoinen pläjäys, joka siirtyy mukavan nopeasti suunnitellun vanhenemisen historiasta nykyhetken kulutukseen ja sen ongelmiin.

Hietsussa

... mutta ei siellä kirpputorilla, vaan hautausmaalla. Kävin siellä tällä viikolla kävelemässä, ja ai että. Suosittelen kaikille. Hautausmaa ei ehkä ole kaikista hilpein paikka, mutta eihän aina tarvitse olla hilpeää. Lumen peittämässä hautausmaassa on jotain ihanan tyyntä ja rauhallista. Eikä ihmisiä näy juurikaan, vaikka paikka on aivan kaupungin sykkeessä.

Jos siis satut asumaan tai kulkemaan hautausmaan lähellä, niin suosittelen ehdottomasti piipahtamaan :) Ihan lenkille hautausmaalle ei viitsi mennä, kun harras tunnelma kehottaa hiljentämään askelia, mutta sellaiselle rauhalliselle kävelykierrokselle hautausmaa on mitä mainioin paikka. 

Hietaniemessä on itse asiassa aika paljon katseltavaa, kun siellä on luterilaisen hautausmaan lisäksi ortodoksinen, juutalainen ja islamilainen hautausmaa. Esimerkiksi aivan alueen Ruoholahden puoleisessa nurkassa sijaitsevalla vanhalla juutalaisella hautausmaalla oli mielenkiintoista käydä ihmettelemässä sen pysähtynyttä tunnelmaa. Tai itse asiassa juutalaiselle hautausmaalle ei edes päässyt muurien ja lumen takia, mutta sinne näki viereiseltä islamilaiselta hautausmaalta.

Ja Hietaniemessä voi tietenkin myös käydä katselemassa tuttujen taiteilijoiden leposijoja. Talvella niitä näkyy vähän kehnommin, mutta aina sieltä joku tulee vastaan. Ja vaikkei haluaisikaan bongata julkkiksia, niin taiteilijamäellä kannattaa käydä katselemassa vaihtoehtoista hautakivimuotoilua.

Mulla oli sen verran mukavaa kävelylläni, että päätin alkaa käydä useammin hautausmailla. Siellä rauhallisuus tarttuu, ja se tuntuu hyvältä. Minäkin kun olen yleensä sellainen pikakiitäjä kävellessäni. 

Orkideat ovat vähän kuin ihmisiä

Toiset niistä ovat helppoja tapauksia, ja toiset taas vaikeita. Näin mä olen päätellyt, kun olen kuunnellut ihmisten harmittelua orkideojen hengissäpidon hankaluudesta. Meille tuli tuo orkidea varmaan jo joskus kaksi vuotta sitten, ja se on ollut aivan ihannetapaus. Koskaan ei ole lannoitettu, mutta se jaksaa aina alkaa kukkia uudestaan hetken hengähdystauon jälkeen.

 

Nytkin se alkoi kukkia joskus marras-joulukuussa, ja jatkaa edelleen! Aika hyvin, kukkia nyt yli kolme kuukautta vuoden pimeimpään aikaan. Kukkia on paljon, ja ne ovat tosi nättejä. 

Ainoa asia, mitä olemme kasville tehneet, on ollut kasteleminen ja varsien katkaisu. Varret katkaisimme ensimmäisen kukintakerran jälkeen kukintojen alta, jonka jälkeen vanhat varret surkastuivat ja orkidea kasvatti uudet tilalle. Ja noista uusista varsista se on nyt kukkinut useamman kerran. 

Meillä on toinen orkidea, joka ei ole ensimmäisten kukkasten jälkeen uusia tehnyt, vaikka on saanut aivan samaa hoitoa. Joten yksilöiden välillä on selvästi eroa. Älä siis masennu, jos toiset tuntuvat olevan paljon parempia kukkien hoitajia. Niille on vaan sattunut ne helpot tyypit :)

Aitoja makuja

Piipahdin eilen Töölöön Runeberginkadulle ilmaantuneeseen Aitoja makuja -kauppaan. Olin jo muutaman kerran kuikuillut ohi kulkiessani ikkunoista sisään, ja mielenkiinto oli herännyt. Kauppa on kuin sekoitus wtc-talossa olevaa Behnfordsia ja jotain pientä luomu/lähiruokakauppaa. Mutta ulkomaiset elintarvikkeet taitavat tulla pääosin Etelä-Euroopasta eivätkä yhdysvalloista ja britanniasta niin kuin Behnfordsissa.

Kaikki tuotteet eivät olleet tainneet päästä vielä hyllyille, ja osa oli varmaan jo vähän lopussa, sen verran tyhjiä hyllyjä kaupassa oli. Mutta ei putiikki ole tainnut olla paikallaan muutamaa viikkoa kauempaa, joten ymmärtäähän sen.

Mulle tarttui mukaan tuollaiset vadelma- ja mustikkasoseet ja gluteniiton suklaakakkuseos sukulaiselle vietäväksi. Nuo soseet ovat 100% marjaa, eli hyvältä vaikuttaa. Valmistaja on suomalainen Bonne juomat, mutta paketissa ei lue ovatko marjat suomalaisia. Täytyy kysäistä firmasta.

Gluteenittomia tuotteita näkyi aika paljon, ja varmaan moni keliaakikko ottaa lisääntyneen valikoiman iloiten vastaan. S- ja K- marketeissa kun tuntuu aina olevan suht samat pienet valikoimat. Jauhoseoksia kakkuja, muffinseja ja sämpylöitä varten sieltä ainakin löytyi aika paljon, keksien ja gluteenittoman pastan lisäksi.

Erilaisia alkoholittomia juomia oli myös suuri hyllyllinen, ihan limppareita taisi olla aika paljon, mutta lisäksi mielenkiintoisen oloisia täysmehutiivisteitä ja alkoholittomia juhlajuomia. Karkki ja suklaahylly oli mun makuun vähän nafti, mutta oli siellä ainakin joitain uusia suklaatuttavuuksia.

Hinnat eivät vaikuttaneet älyttömiltä, mitä vähän pelkäsin kaupan ulkonäön perusteella. Joten rohkeasti sisään vaan, jos kuljet ohi. Mä ainakin ajattelin mennä vielä uudemman kerran katsomaan, josko sieltä löytyisi jotain kivaa uutta maisteltavaa.

Afrikan koko

Törmäsin netissä tällaiseen Afrikan karttaan, joka oivallisesti hahmottaa mantereen valtavan koon. On se outoa, että tuo koko hämmästyttää aina, vaikka olisi kuinka tuijotellut karttapalloa. Pinta-aloja vääristävät karttaprojektiot ovat edelleen melkein joka paikassa, joten niitähän tästä väärinkäsityksestä on syytettävä.

Afrikan koon unohtaminen menee mun mielestä aika hyvin käsi kädessä koko mantereen unohtamisen kanssa. Viime viikkoina uutisissa on ollut paljon Pohjois-Afrikan vallankumouksista ja levottomuuksista, mutta yleisesti ottaen esimerkiksi HS:n ulkomaansivuilla Afrikan maat saavat suhteettoman vähän palstatilaa. Eikä HS:llä ole Afrikassa yhtäkään kirjeenvaihtajaa, vaikka Eurooppa on niitä täynnä ja Aasiassakin on kaksi..

Kuvaa napsauttamalla pääset alkuperäiselle sivulle

Alkuvuoden kirppisostokset

Alkuvuoden aikana (mun ajanlaskussa vuosi juuri vasta vaihtui) en ole juurikaan tehnyt kirppisostoksia. Vaikka keskimäärin sanoisin käyväni ehkä kerran viikossa jollain kirpputorilla, niin aika harvoin silti olen oikeanlaisella penkomistuulella. Ja harvoin ne huippuaarteet sieltä nokan eteen itsestään pomppaavat. Teen usein sellaisia parin minuutin vierailuja johonkin matkan varrella olevalle kirppikselle.

Jotain olen kuitenkin tänä vuonna jo ostanut, joten esittelenpäs ne :) Tuossa jokunen viikko sitten käytiin Espoossa kirppiskierroksella. Matinkylän kierrätyskeskuksesta ostin pyöränkorin ja keväthuivin, muuta ei mukaan tarttunut. Sekä Niittykummun että Soukan Fidat vaikuttivat hyviltä paikoilta, mutta tällä kertaa ei löytynyt mulle mitään. Muutamilla itsepalvelukirppiksillä käytiin kanssa, Olarissa ja Kaitaan kyläkirppiksellä, mutta ne eivät tehneet suurta vaikutusta.

Tuo sininen pyöränkori oli mun mielestä aika hyvä ostos, sopii hyvin mun siniseen helkamaan :) Kori maksoi euron, opiskelija-alennuksen jälkeen 80 senttiä. Mun edellinen pyöränkori varastettiin, joten mitään uutta ja kalliimpaa koria en enää olisi halunnut ostaa. Huivi maksoi 2 euroa. Tuollaisia samantyylisiä tulee aika usein vastaan, mutta tämä huivi on normaalia suurempi, ja pääsi ostoskoriin sen takia. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin nihkeästi kaulan ympäri ylettyvät huivit.

Viime viikolla Hämeentien Fidasta löytyi vielä tuollaiset korvikset, hinta taisi olla 3,80. Käytän aika paljon korviksia, mutta ne on kaikki sellaisia arkikäyttöön soveltuvia, ja joskus olen kaivannut juhlallisempiin tilanteisiin jotain hienompia killuttimia. Nuo näyttävät kauniisti patinoituneilta, ja joku tuossa helmien ja timanttien yhdistelmässä kiehtoo. Yhtään en osaa sanoa, ovatko nuo vanhat vai jotain viime vuosien rihkamaa. 

Franck meillä

Tänä vuonna on Kaj Franckin juhlavuosi, niin kuin yhdessä postauksessa jo juttelinkin. Ajattelin juhlavuoden kunniaksi esitellä meiltä löytyvät Franckin suunnittelemat astiat. Ja löytyihin niitä! Franck on selvästi parhaiten taloudessamme esillä oleva muotoilija, eikä mikään ihmekään, olihan hän käytännöllisyyden ja yksinkertaisuuden peräänkuuluttaja.

Mistä suomalaisesta kodista ei löytyisi jotain Teema-sarjaan kuuluvia astioita? Teemaa on joka puolella, ja ymmärtäähän sen. Rasittavaa Teemassa on ainoastaan se, että matalia lautasia on valmistettu niin montaa eri kokoa, ettei ilman mittanauhaa uskalla ostaa uusia osia astiastoon. 

Franckin toinen kestosuosikki taitaa olla Kartio-lasit, mutta niitä meillä ei ole. Meillä on kuitenkin muutama Kartion edeltäjä eli 5023 -numeroinen lasi. Näitä valmistettiin 1950- ja 1960-luvuilla. Ostettiin nuo kolme kirpputorilta viime kesänä, ja tuon pienen snapsilasin ostin kierrätyskeskuksesta. Juomalaseissa ja snapsilasissa ei ihan kauheasti kokoeroa näy, ennen vanhaan juomalasit kun tuppasivat olevaan aika pieniä. Tästä syystä me ei taideta kerätä enempää näitä laseja, ja koitetaan keksiä noille kolmelle jotain muuta kuin juomakäyttöä. Noista väreistä tykkään ihan hirmuisesti.

Kartio-sarjan kaadin meillä on vaikkei laseja olekaan. Ja tuo vasemman puoleinen kaadin on nimeltään yksinkertaisesti mehukaadin, ja sitä on valmistettu 1950 ja 1960-luvuilla. Tuossa mehukaatimessa on alun perin ollut hieno rottinkikaulus. Mutta eihän semmoiset rottinkiosat valitettavasti vuosikymmenien pesuja kestä, joten niitä näkee nykyään tosi vähän.

Tällainen nimetön 1960-luvulla valmistettu väriverhomaljakko meille on kulkeutunut myös. Aika kuuskytlukulaisen värinen tuo on, mutta mun mielestä toi väriverho on todella hieno. Ei tällaisia tule enää kaupassa  vastaan.

Tämä Siena-niminen  kulho ei valitettavasti kuvassa meinaa oikein päästä oikeuksiinsa. Vain kulhon malli on Franckin käsialaa ja kuvion suunnitteli Esteri Tomula.

Viimeisenä esittelen Franckin Sargasso-sarjaan kuuluvan kaatimen. Sargasso-sarjan juttu on kuplat lasissa, ja sarjaa valmistettiin 1960-luvulta 1980-luvun alkuun. Kuplaista kirkasta lasia on aika hankala kuvata havainnollisesti, mutta jospa tuosta jotenkin saisi selvää. Tykkään kaatimesta paljon, mutta sille pitäisi löytää edustava paikka meiltä, niin että kuplalasi näkyisi kunnollla. Nyt se on joutunut vähän pimentoon kaapin päälle.

Terveys lautasella

Ykköseltä tuli sunnuntaina todella mielenkiintoinen dokumentti, nimeltään Terveys lautasella. Se on katsottavissa areenassa kuukauden ajan, suosittelen!

Kaksituntisen dokumentin on tehnyt ranskalainen toimittaja, joka jaksaa mennä aiheessa mukavan syvälle. Dokumentissa ei ole vain pintapuolisesti käsitelty erilaisia tutkimuksia tai haastateltu eri aineista oireilevia ihmisiä, vaan käsitellyt aiheet on saatu melko kokonaisvaltaisesti haltuun. Toimittaja on haastatellut useita tutkijoita, elintarvikeviranomaisia ja kemianteollisuuden edustajia, ja hän on jaksanut lukea kiitettävän paljon erilaisia tutkimusraportteja ja muita asiakirjoja.

Dokumentissa keskitytään kolmeen aiheeseen: maatalouden torjunta-aineisiin, aspartaamiin ja bisfenoli A:han. Toimittaja käy ranskalaisten tuholaismyrkyistä sairastuneiden maanviljelijöiden kokouksessa. Myrkyille liikaa altistuneet viljelijät ovat sairastuneet mm. leukemiaan ja parkinsonin tautiin, ja tutkimuksissakin yhteys on löydetty. Viljelijöistä dokumentissa siirrytään torjunta-ainejäämiin ruoassa ja niiden raja-arvoihin.

Aspartaamista dokumentissa käy ilmi muun muassa se, että aine on markkinoille tulostaan lähtien ollut monien tutkijoiden mielestä myrkky. Ennen kuin aine pääsi markkinoille, joutuivat valmistajat tekemään tutkimuksen sen turvallisuudesta. Eläinkokeiden tulokset olivat kuitenkin sekavia ja epämääräisiä, eikä monikaan tutkija tunnu luottavan tuloksiin. Dokumentissa mainitaan myös, että korrelaatio aspartaamiteollisuuden rahoituksen ja tutkimustulosten välillä on 100 prosenttia. Kaikki tutkimukset, joita teollisuus on rahoittanut, ovat havainneet aineen turvalliseksi. Kaikki itsenäiset tutkimukset taas ovat löytäneet jotain haittoja terveydelle. Eli jutun pitäisi olla aika selvä. Mutta silti, jo 40 vuotta on kiistelty eikä ainetta ole kielletty!?

Dokumentissa kerrotaan myös, että päivittäisen bisfenoli A-annoksen saa helposti syömällä Heinzin ketsuppia!  Taidanpa itse syödä ketsuppia tästä lähtien vain lasipullosta, jos on tarve syödä sitä ollenkaan.. Lisäksi dokumentissa kerrottiin bisfenoli A:n ja sen kaltaisten hormonihäiritsijöiden toiminnasta kehossa. Hormonihäiritsijöihin ei päde sama logiikka kuin muihin myrkkyihin siitä, että pieninä määrinä ne eivät juuri saisi pahaa aikaan. Hormonihäiritsijöissä aivan pinetkin määrät voivat saada kehon sekaisin. Eli varsinkin bisfenoli A:n välttely taitaa saada uudet mittasuhteet meidän taloudessa!

Tässä tuli muutamia pointteja dokumentista, mutta paljon jäi vielä kertomatta. Eli se kannattaa ehdottomasti katsoa.