Satuttiin viime viikonloppuna käymään Valtterin kirppiksellä oikein kaksi kertaa. Siellä tungoksessa kierrellessäni ja ahdistuessani pohdiskelin, minkä takia en juurikaan tykkää Valtterilla käymisestä. Sama ahdistus iskee myös jäähallin kirpputorilla ja joillain muillakin kirppiksillä, joissa ihmiset myyvät itse tavaroitaan. Suurena syynä on varmasti tungos, en vaan tykkää törmäilystä ja puikkelehtimisesta ollenkaan. Mutta joku muukin mättää. Esimerkiksi Valtterilla olisi lähes aina vaikka kuinka monta pöytää, joista voisi löytyä omaan tyyliin sopivia vaatteita, ja varmaan edullisestikin. Jostain syystä ei vaan tee mieli edes katsella niitä vaatteita.
Luulen, että kirppiksellä vallitsevalla ostohysterialla on iso vaikutus haluttomuuteni tehdä ostoksia. Tulee vähän hullut päivät -fiilis, kun katselee ihmisiä penkomassa hiki hatussa halpoja vaatteita ja ostamassa juttuja ihan vaan sen takia, että hetken päästä sen olisi varmaan ostanut joku muu. Lisäksi pöytien valikoima ahdistaa mua. Tuntuu, että myyjistä suuri osa tuo lähes koko vaatekomeronsa sisällön pari kertaa vuodessa myyntiin, että voi taas jatkaa holtitonta shoppailua hyvällä omalla tunnolla. Varsinkin sellaiset pöydät, jotka ovat täynnä ginatricoota ja hm:ää, alkavat ahdistaa. Pöydät, joissa on paljon hintalapullisia käyttämättömiä vaatteita, pistävät melkein vihaksi.
Tuntuu siltä, että varsinkin nuorista nykyään lähes kaikki sanovat käyvänsä kirpputoreilla ostoksilla. Eihän se ole mikään ihme, sillä vaatteet tuntuvat kiertävän kirppikselle nykyään niin nopeasti, että aivan samanlaiset ostokset voi tehdä kirppiksellä kuin Aleksanterinkadun halpisketjuissakin. Mutta onko kirppistelyn ja kierrätyksen idea siinä vaiheessa hävitetty?
Toisaalta on aika hölmöä, että valitan Valtterin tai jäähallin fiiliksestä, myynhän itsekin välillä vaatteita kirppiksellä. Pöytiä on todella erilaisia, enkä mä voi tietää esimerkiksi sitä, kuinka monen ihmisen vaatekaapeista se hervottoman oloinen läjä on ilmaantunut. Silti viihdyn paljon paremmin kierrätyskeskuksissa, fidoilla ja itsepalvelukirppiksillä, joissa ruuhka ja holtittomat vaatekasat eivät käy ahdistaviksi. Niissä on kivempaa kierrellä ja katsella, ja toisaalta rahoitan mieluummin esim. Samarian päihdetyötä kuin himoshoppailijoiden seuraavia ostoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti