Uusia tuttavuuksia / Pieniä iloja

Pirkka on ottanut tosi kivasti luomu- ja Reilun kaupan tuotteita tuoteryhmäänsä, ja se on jees! Satun aika harvoin mihinkään K-kauppaan, ja koska käyn tsekkaamassa valikoimat aika harvoin, löytyy sieltä aina jotain uutta josta intoilla :)

En tiedä kuinka kauan nämä ovat jo olleet valikoimissa, mutta mulle uusia tuttavuuksia ovat luomuhernari ja luomuoliivit. Tarjolla on sekä lihallinen että lihaton versio hernarista, mä syön sitä kasvisvaihtista. Ja hyvältä maistuu. Ei mitään mullistavaa, mutta hyvää hernekeittoa. Ainesosalista on mukavan lyhyt: vesi, luomuherne ja suola. Ja hinta on hyvä myöskin, 1,09 € maksoi citymarketissa.

Kreikkalaiset vihreät ja mustat luomuoliivit maistuivat myös. Aikaisemmin en ole juurikaan kiinnittänyt huomiota ostamiini oliiveihin, syön niitä kuitenkin suhteellisen harvoin. Aitoa ruokaa -kirjasta taisin lukea oliivien värjäämisestä, ja sen jälkeen olen kiinnittänyt enemmän huomiota oliivipurkkien ainesosalistoihin. Väriaineiden lisäksi valmistajat tykkäävät laittaa purkkiin mukaan myös jotain säilöntäaineita tai happamuudensäätöaineita, mutta näissä luomuoliiveissa ei ole mitään ylimääräistä. Ja ne maistuvat hyvältä! Hintaa citymarketissa oli 2,69 €, kilohinta oli tosi lähellä muita oikeamman näköisiä lisäaineettomia oliiveja.

Itse asiassa Pirkan nettisivuiltakin voi käydä tarkistamassa valikoimaa, huomasin juuri. Siellä on tuotehaku, josta löytyy tällä hetkellä luomu-hakusanalla 47 tuotetta. Reilun kaupan tuotteet on listattu yhteen valmiiksi, ja niitäkin on tosi kiitettävästi. Riippuu tietty sitten kaupasta, että mitä kaikkia noista tuotteista oikeasti on siellä hyllyllä.

Tulipas nyt Pirkka-mainostusta! En kuitenkaan ole mikään k-kauppiaiden kätyri, vaan olen ihan valmis kritisoimaankin. Esimerkiksi eilen meinasi mennä pahasti hermo siihen, ettei Koivukylän citymarketista löytynyt  Reilun kaupan banaaneja, mur.

Kuumakivihierontaa

Kävin tällä viikolla kokeilemassa mulle aivan uutta hemmottelumuotoa, nimittäin kuumakivihierontaa. En ole aikaisemmin käynyt juuri missään hieronnoissa/hoidoissa, mitä nyt kerran ihan perinteisessä hieronnassa ja kerran shiatsussa. Vertailukohtia ei siis ole paljon, mutta uskallan silti suositella oikein lämpimästi kuumakivihierontaa. Se oli ihanan rentouttavaa, lämmintä ja kokonaisvaltaista.

Ostin lahjakortin Bio sculpture hoitolaan viime vuoden puolella city dealistä, kun huomasin hyvän tarjouksen. Olen kovin innokas kokeilemaan kaikkia mahdollisia, hierontoja, aromaterapioita, akupunktioita, vyöhyketerapioita jne, joten innolla otin mahdollisuudesta vaarin. Koska ostin hoidon hetken mielijohteesta, en tehnyt juuri mitään taustatutkimusta hoidosta. Olin nähnyt kuvia, joissa mustia pyöreitä kiviä on rivissä selän päällä, mutta siinä tietoni olivatkin.

kuva: Heavenly nails

Oli siis todella jännittävää mennä hoitoon, kun en tiennyt valmiiksi juuri mitään. Hieronnassa käsiteltiin jalat, kädet, selkä ja niska, sekä vähän kaulaa ja rintakehää. Ensin hieroja laittoi kuumia kiviä selälle rentouttamaan, ja käsitteli kädet ja jalat. Hän hieroi ensin öljyn ihoon käsillä, ja sitten jatkoi hieromista öljyisillä kivillä. Kivien kuumuus, pyöreys ja paino tuntui todella hyvältä. Jalkoja hän hieroi aika kauan, isommilla ja pienemmillä kivillä. Ja lopuksi hän laittoi pienet kivet kaikkien varpaiden väliin :)

Selkää käsiteltiin kauiten, ja tuntui että alaselkäni yleensä todella jäykkinä pysyvät lihakset saivat oikein hyvän ja rentouttavan käsittelyn. Kiviä oli aina jossain muuallakin kuin hierottavassa kohdassa, ja kivien paino ja lämpö rentouttivat todella mukavasti.
Hoitolasta pois astellessani huomasin aivan selvästi, että kroppa oli rentoutuneempi ja keveämmän tuntuinen. Enää seuraavana päivänä en selviä vaikutuksia huomannut, mutta ehkä se piilevästi vielä tekee tehtäviään.

Ja googlettelun avulla selvisi, että kuumakivihieronta:

• on tuhansia vuosia vanha aasialainen hoitomuoto
• rentouttaa
• laukaisee lihasjännityksiä
• vähentää stressiä
• vilkastuttaa verenkiertoa
• tehostaa aineenvaihduntaa
• tasapainottaa hermoston toimintaa

Kannattaa kokeilla, vannon, että ei se ainakaan pahalta tunnu :)

Green people

Uusia luomulaatuisia kosmetiikkasarjoja rantautuu Suomeen ihan huikeaa tahtia, jes. Mulle uusin on Green people, jota Sokos on alkanut myydä. Sarja on todella laaja, ja Sokoskin näyttäisi ottaneen suhteellisen paljon eri tuotteita valikoimiinsa. Sokoksen nettikaupassa ei Green people -sivu taida tällä hetkellä olla aivan päivitetty, mutta siellä näkyy kuitenkin jo dödö, naamio, silmänympärysvoiteita, kasvovoiteita, puhdistusaineita, vartalorasvoja ja kuorintavoiteita. Hinnat näyttäisi olevan 15-50 euron välillä, eli ainakaan montaa putelia en saman tien raaski ostaa.

Mielelläni testaisin esim. tällaista ravitsevaa kasvonaamiota
kuva:sokos

Yrityksen omilla nettisivuilla on aivan valtava valikoima tuotteita, ja siellä kerrotaankin sarjan olevan yksi Iso-Britannian suurimmista luomukosmetiikkasarjoista. Joten Suomessakin valikoima saattaa hyvin vielä kasvaa.

Mun lempieläin on...

.. sama kuin mun uusi lempisana, nimittäin bambumyllikäs! En ole moiseen aikaisemmin tutustunut, mutta tänään avara luonto valisti mua tästä bambua syövästä jyrsijästä. Kaveri näyttää tältä:

kuva: täältä

Ja päivänsä se viettää maanalaisissa onkaloissaan tepastellen. Bambunsa se hankkii kiskomalla ne onkalon seinien läpi tulevista juurista. Englanniksi kaverin nimi on bamboo rat, kukahan on tuon myllikäs-suomennoksen takana?

Pikkuhousuasiaa

En muista koska viimeksi ostin oikeasta kaupasta vaatteita, ja varsinkin viimeisen vuoden aikana olen löytänyt tosi hyvin kirppareilta niin vaatteita, kenkiä, hattuja, huiveja ja laukkujakin. Ei sillä, etteikö kaapissa olisi ihan kaupoistakin ostettuja vaatteita, niitä on edelleen aika paljon. Mutta tällä hetkellä kauppakaupat ei jotenkin houkuta ollenkaan ostoksille.

Julistavat alkkarit. kuva:Vihreät vaatteet

Ongelma on siinä, että ihan kaikkea ei kirpputoreilta löydy. Tällä hetkellä alusvaatelaatikko kaipaisi täydennystä, etenkin pikkareiden puolesta. Housut alkavat olla sen verran reikäisiä, kulahtaneita ja lörpöttäviä, että esimerkiksi jumppapaikan pukuhuoneessa hävettää lähes aina :)

Liikaa kuosia mun makuun. kuva: Sidai

Haluaisin siis ostaa reiluja ja luomuja pikkareita! Ekologisuus tuntuu tärkeältä etenkin alusvaatteissa, kun kangas on vasten paljasta ihoa (Kai se luomuus vaikuttaa myös värjäyskemikaaleihin ja muihin?). Koska en ole juurikaan kaupoissa pyörinyt, en tiedä mikä esimerkiksi Sokoksen tai Stockmannin alusvaateosaston tilanne on. Löytyisiköhän sieltä luomupikkareita? Pitäisi käydä tarkistamassa. Vaikka luomua löytyisikin, niin sitten kiinnostaisi tietenkin myös reiluus..

Ettei olisi sellaiset helposti lötristyvät? kuva:Me&Mama

Ymmärtääkseni Helsingissä ei ole mitään eettisiä vaatekauppoja, joissa myytäisiin myös alusvaatteita? Jäljelle tuntuvat jäävän nettikaupat. Ulkomailta en jaksaisi alusvaatteita tilata, tuntuisi vähän turhalta. Varsinkin jos lähettäisivät ne lentoteitse, ei olisi varmaan kovin ekologista. Mieluiten ostaisin ihan kauppakaupasta, että pääsisin tunnustelemaan kangasta. Ainakin silloin, jos yksistä pöksyistä pitää pulittaa lähemmäs 20 euroa. Mutta nyt näyttäisi siltä, että on laitettava nettikauppojen tarjonta testiin.

Yksinkertaisia, jee! kuva:  Karmashop

Ilahduttavan paljon löysin suomalaisia eettisiä/ekologisia nettivaatekauppoja, tässä listaus nopeahkon googlettelun jälkeen (kaikki eivät myy alusvaatteita, ja osa myy vaatteita vain muiden juttujen ohella):

http://www.unkai.fi
http://kauppa.yalo.fi
http://www.ekokauppaluonnotar.fi
http://www.karmashop.fi
http://www.greenstreet.fi/
http://www.ethic.fi
http://www.vihreakauppa.com
http://www.intifashion.fi/
http://www.meandmama.fi
http://www.sidai.fi
http://www.genteclothes.fi/
http://www.monoshop.fi/

Yllättävän paljon noita eettisiin/ekologisiin vaatteisiin keskittyneitä kauppoja Suomessakin jo on! Mutta alusvaatevalikoima on edelleen aikasta suppea. Suuri osa myy Pants to Poverty- pöksyjä, jotka ovat sekä luomua että reiluja, ja kaikin puolin hyvän oloisia. Ongelmana on se, että mä en haluaisi mun alushousujen muistuttavan maailman köyhyydestä. Riittäisi, että tietäisin niiden olevan eettisiä, ilman kummempia julistuksia. Onneksi kaikissa pöksyissä ei näköjään julisteta.
Köyhyyspöksyjen lisäksi bongasin muutamat muut vaihtoehdot, mutta suureksi osaksi vain hölmöprinttisiä tai höttöisen oloisia. Olenkohan mä vähän liian tarkka. Haluaisin vaan sloggityyliset kestävät ja neutraalit alkkarit, luomuna ja reiluna!

Pants to poverty, ilman julistusta. kuva:Ethnic

Lopulta taisin löytää muutamat ihan hyvät vaihtoehdot. Karmashopista voisin tilata tuommoiset yksiväriset  People tree:n pöksyt testiin, hintakaan ei ole kuin 6,90. Tai sitten Ethnic-kaupasta tuommoiset Pants to poverty pöksyt ilman tekstiä, hinta 13,50.

Kuumaa rakkautta

Olen kasettiajan lapsia. Itse en tainnut koskaan ehtiä ostamaan kasetteja kaupasta, mutta isosiskon kasetteja kuuntelin, ja nauhoitin radiosta lempparibiisejä tyhjille kaseteille. Jossain vaiheessa autoomme ilmestyi Hot love -kasetti, ja siinä oli aivan loistavia biisejä!

Muuttaessani pois kotoa otin tuon kultakimpaleen mukaani. Jossain vaiheessa kasetti mystisesti katosi. Suru oli suuri, kunnes huomasimme, että Vesankin porukoilla oli samainen kasetti! Nyt on tuokin kasetti ikävästi kulutettu loppuun, kappaleet vinkuvat ja vonkuvat vähän turhan paljon.

Mutta onneksi on spotify! Keksin tehdä sinne Hot love -soittolistan, ja löysin siihen melkein kaikki alkuperäiset kappaleetkin. Ihan kaikkia ei löytynyt, ja osa kuulosti aivan erilaisilta kuin kasetilla (olisikohan nauha ollut vähän venynyt joidenkin kappaleiden kohdalta jo pidemmän aikaa, niin etten osaa enää kuunnella niitä oikeita versioita), joten jätin ne pois. Tilalle valkkasin muutaman kappaleen toiselta lempparilta eli Super Hits 2 -kasetilta.

Soittolista löytyy täältä ja näyttää tältä:


Sting -  Moon Over Bourbon Street

Suzanne Vega - Gypsy

Fine Young Cannibals - Funny How Love Is

Eric Clapton - Wonderful Tonight

Aphrodite's Child - Rain and Tears

Dusty Springfield - You Don't Have to Say You Love Me

Glenn Medeiros - Nothing's Gonna Change My Love for You

John Mellencamp - Jack & Diane

Black - Wonderful Life

Elton John - Blue Eyes

The Police - Every Breath You Take

Chris De Burgh - Missing You

Donna Summer - Love to Love You Baby

Bee Gees - How Can You Mend a Broken Heart?

Los Lobos - Donna

Sam Brown - Stop

Deborah Harry - French Kissin' in The USA

Carpenters - (They Long to Be) Close to You

The Moody Blues - For My Lady

Chris De Burgh - The Lady in Red

Alekosmetiikkaa

En ole käynyt tietoisesti alennusmyynneissä nyt tammikuussa ollenkaan, mutta matkan varrelle on sattunut sopivasti alennuksessa olevia luomukosmetiikkoja. Vihreällä Kosmetiikalla on tämän viikon perjantaihin asti myyntipiste osoitteessa Keskuskatu 7, eli WTC-plazan käytävällä. Siellä oli jonkun verran tuotteita alennuksessa, ja ainakin palasaippuat oli muistaakseni todella edullisia.

Mulle tarttui mukaan:

Hamppu-turve shampoopala odottamaan edellisen loppumista. Sain joululahjaksi palashampoon, eli muutaman viikon olen nyt ehtinyt testailla. Ihan hyvältä se vaikuttaa, vaikka hiukset tuntuu toisinaan kyllä vähän epämääräisen nahkeilta pesun jälkeen. Olen käyttänyt shampoopalaa ja Ole hyvä-shampoota vuorotellen, ja ihan hyvältä tukka on näyttänyt. Shampoon kyljessä lukee, että pesun jälkeen hiukset voi huuhdella viinietikka-vesiseoksella, jotta hiussuomuu sulkeutuu. Tällaista käsittelyä en ole vielä testannut, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta. Viinietikkaniksit kiinnostaa aina!

Lisäksi ostin vaaleanpunaista savea, jonka pitäisi olla hyväksi kuivan ja herkän ihon hoitoon. Mulla on varsinkin talvella melkoisen kuiva iho, ja perinteisiä iholle koppuraiseksi kuivuvia kasvonaamioita ei tähän aikaan vuodesta tee oikein edes mieli käyttää. Tällä viikolla olisi tarkoitus testata tämä. Sekä shampoopala että savi taisivat olla normaalihintaisia tai ainakin todella lähellä sitä.

Viimeisenä Vihreältä Kosmetiikalta ostin appelsiininkukkavettä. Tämä oli puhdas heräteostos, en ole aikaisemmin tutustunut appelsiininkukkaveteen tai sen käyttötarkoituksiin lainkaan. Se oli puoleen hintaan (7,5€) ja tuoksui hyvältä, joten päätin ostaa sen. Ajattelin, että vettä voisi käyttää esimerkiksi huonetuoksuna/raikastimena. Vasta tänään googlailin tuotetta, ja sain selville, että appelsiininkukkavettähän käytetään sekä kasvovetenä että leivontaan! Ehken tuota omaani uskalla kuitenkaan sisäisesti käyttää, kun ostin sen kosmetiikkana. Mutta kasvoille sitä täytyy ehdottomasti testimielessä vähän suihkutella.

Viime viikolla piipahdin Hämeentiellä Reilun kaupan Tähdessä, ja sieltä tarttui mukaan Sheavoita. Voide taisi olla puoleen hintaan myynnissä, se maksoi muistaakseni noin 12 euroa. Vasta kotona huomasin, että viimeinen käyttöpäivä siinä on jo mennyt, mutta mitäs noilla nyt on väliä. Sheavoilla ei ole luomusertifikaattia, mutta paketissa lukee, että se on malilaisen naisosuuskunnan ekologisesti ja perinteisin käsityöläistavoin valmistamaa.

Uudet tulokkaat

Meille muutti viime viikolla pingviiniperhe, jonka haluan täälläkin esitellä!
Se tuntuu kieltämättä vähän oudolta, kun siippa kantaa kotiin pieniä posliinieläimiä, mutta en valita. Ovat nämä sen verran suloisia otuksia :)

Pingviinit ovat Raili "Raikku" Eerolan Arabialle suunnittelemia.Raikku työskenteli Arabian taideteollisuusosastolla vuosina 1943-1949, eli linnut ovat jo aika vanhoja. Pingviinien lisäksi Raikku suunnitteli mm. lumikkoja, kettuja, kaneja ja jääkarhuja. Katsotaan mitä eläimiä meille seuraavaksi muuttaa :)

Haluan nähdä muutakin

Eilen Helsinkiin ilmaantui 21 bussi- ja raitiovaunupysäkille viesti siitä, että moni meistä on kyllästynyt mainosten ylivaltaan kaupungeissa. Tarkoituksena on siis herättää ihmisiä pohtimaan mainosten valtavaa määrää ja sitä, haluaisimmeko mieluummin muuta katseltavaa. Tänään näin Oopperan pysäkillä julisteen ihan livenä, ja hyvältähän se näyttää. Julisteessa on kaikkien kampanjan rahoittamiseen osallistuneiden pienet viestit siitä, mitä he haluaisivat nähdä. Julisteessa on siis paljon luettavaa myöhästeleviä busseja ja ratikoita odotteleville :)

Julisteessa osallistujat kertovat haluavansa nähdä muun muassa: luovuutta ja lumoa, ilmaisia ilmoitustauluja, tavallisten ihmisten jokapäiväistä rakkautta, elämää, valokuvia, nousevien katutaiteilijoiden taidetta ja runoja ja mininovelleja. Mäkin haluan! Kampanjaan voi tutustua facebookissa tai täällä. 

Huonona puolena kampanjassa on roposten kiliseminen JCDecauxin kassaan. Yritys on yksi maailman suurimmista  ulkomainontayrityksistä. Mutta ei mahda mittään, jostain se on alotettava.

Minne menet Marimekko?

Olen koko ikäni tykännyt Marimekosta, ja käytössä ovat olleet niin laukut, pallo- ja raitapaidat, yöpaidat, verhot ja muut sisustuskankaatkin. Harmikseni Marimekko ei ole enää se sama suomalaisen laadun synonyymi kuin ennen. Yhä harvemmat Marimekon tuotteet tuotetaan Suomessa, eikä laatukaan ole sama kuin ennen. Äitini joskus 70-luvulla ostama olkalaukku oli mulla käytössä vielä 2000-luvun alussa, omani kesti 2000-luvun alusta vuosikymmenen loppupuolelle, ja vesan laukku on muuttanut väritystään ikävästi jo alle kahden vuoden käytön jälkeen. Suunta on siis selvästi alaspäin. Saman olen huomannut myös ostamissani Marimekon trikoovaatteissa, joista langat tuntuu lähtevän purkautumaan paljon helpommin kuin aikaisemmin.

Ihana , mutta kuinka suomalainen?

Marimekko kertoo nettisivuillaan, että vuonna 2009 alle puolet tuotteista tuotettiin yrityksen omilla tehtailla, ja alihankinnan määrä on kasvanut viime vuosina. Alihankinta on pääasiassa EU-alueella, mutta luulen, että valmistus on siirtymässä yhä enemmän Aasiaan. Nettisivuilla ei vielä näkynyt viime vuoden lukuja, mutta pelkään, että suunta on huonompaan päin. Eikä suomalaisuuskaan pelasta aina. Esimerkiksi laukut valmistetaan edelleen Marimekon omalla tehtaalla Suomessa, mutta kankaat on taidettu jossain vaiheessa vaihtaa kehnompiin. 

Ihana, mutta Thaimaassa valmistettu

Tämä kehitys on todella harmillista, sillä tykkään edelleen todella paljon Marimekon värikkäistä kuoseista ja hauskoista tuotteista. Hölmöltä tuntuu sekin, että Marimekon uudet Sukat makkaralla- juomalasit valmistetaan Thaimaassa. Niin kuin meillä ei täällä Suomessa olisi laadukkaita lasinvalmistajia? Jos lasit maksavat useamman kympin ja valmistusmaana on Thaimaa, niin voi vain pohtia, että mistä siinä itse asiassa maksaa. Eikä Iittala-tarrakaan olisi pelastanut tuotteita automaattisesti, osa Iittalan tuotteista kun tulee Thaimaasta myöskin. Mikä näitä lafkoja vaivaa?  

Yrjönkadun uimahallissa, nakusillaan

Kävin viime viikolla ekaa kertaa Suomen ensimmäisessä julkisessa uimahallissa. Yrjönkadun uimahalli on valmistunut vuonna 1928, ja 80-vuotinen historia todella huokuu paikan tunnelmassa. Sisäänkäynti on hauskan ” Iso allas Simbassäng”-kyltin alla, ja aulassa tomera lipunmyyjä vastaanottaa asiakkaat rivakalla myyntitahdilla. Lipputiskiltä heti muutaman askeleen päässä onkin jo uima-allas, jota reunustaa vaatelokerot. Ymmärrän siis oikein hyvin, että uimahalli on edelleen vuoropäivinä naisten ja miesten käytössä. Tunnelma Yrjönkadulla on jotenkin aivan erilainen kuin tavallisissa uimahalleissa, ei kovin suomalainen eikä 2000-lukulainen. 

Ensi kerralla ajateltiin mennä testaamaan ”luksus”-yläkerta, johon kuuluu lepohytti, pyyhe, kylpytakki, laudealusta, uinti, höyrysauna, sähkösauna ja puulämmitteinen sauna. Yläkerrassa on myös kahvila, jossa myydään mm. luomuviiliä, sellerimehua ja luomuteetä. Pakko testata ensi kerralla :) Pääsymaksut eivät päätä huimaa: alakerta 4,6/2,3 ja yläkerta 12/6. 

Kuva:mtv3

Olisipa hauskaa päästä katsomaan, miltä meno Yrjönkadulla näytti silloin hallin avautuessa 20-luvulla. Kuinkahan kahden kerroksen kylpijät suhtautuivat toisiinsa? Ja oliko rinnakkain uiminen samanlainen paheksunnan kohde? Ainakaan vesijuoksijoita ei varmaan silloin paljon näkynyt :)

Rahat säästöön pahaa tekemään?

Lauantain Helsingin sanomien pääkirjoituksessa ”Reiluja banaaneja ja reiluja korkotuottoja” käsiteltiin todella tärkeää aihetta. Kirjoitus koski eettisyyden tuomista mukaan rahoitusmarkkinoille. Ruokaostoksissa omien valintojen vaikutukset on vielä melko helppo hahmottaa, ja reilujen ja tavallisten banaanien väliltä valitseminen on helppoa. Ruokaa ja tavaroita ostaessa voi suhteellisen helposti ottaa selvää siitä, mihin rahat menevät. Hankalampaa valintojen vaikutusten seuraaminen on esimerkiksi työeläkeyhtiöissä ja rahastoyhtiöissä, jotka ovat maailman suurimpia sijoittajia.  Kuinka moni eläkesäästäjä tai rahastoon varojansa laittava pohtii yhtään syvällisemmin sitä, mistä korkotuotot itse asiassa tulevat? Tai sitä, kuinka paljon erilaiset rahastot ovat vaikuttaneet talouskriisiin?

Mulla on omakohtaisia kokemuksia näistä pohdinnoista, kun muutama kuukausi sitten päätin avata kummipojalle lahjatilin turhan roinan ostamisen välttämiseksi. Pankista oltiin heti suosittelemassa erilaisia rahastosäästämisen muotoja, mutta minua epäilytti. Kun koitin kysyä rahastoon laitettavien rahojen lopullisesta määränpäästä, vastaus oli kovin epämääräinen. Virkailija ei selvästi itsekään ollut kovin perillä asiasta, vaan vastasi jotakin tyyliin: ”rahastoja hoitaa erilliset yhtiöt Euroopassa, muninaamuminaamuminaa”.  Avasin sitten perinteisen säästötilin.

Olen tainnut lukea joskus eri teemojen tai alueiden perusteella kootuista rahastoista, kuten Etelä-Amerikka –rahastosta. Onkohan jotain eettisiksi itseään mainostavia rahastoja jo olemassa?

Kaj Franck 1911-1989

Tänä vuonna vietetään Kaj Franckin juhlavuotta, kun hänen syntymästään tulee kuluneeksi sata vuotta. Kaikille Franckin muotoilusta pitäville tämä tarkoittaa hyviä uutisia, sillä hänen työhön ja teoksiin pääsee tutustumaan tänään useamman näyttelyn, kirjan ja jopa postimerkkisarjan avulla! Mä olen vähän innoissani :)

Juhlavuoteen kuuluu mm. Designmuseon  iso näyttely 15.6.2011 alkaen, Suomen lasimuseon näyttely 18.2.2011 alkaen,  WSOY:n keväällä julkaisema kirja, Design Forum Finlandin syksyllä pitämä Franckin työtä käsittelevä seminaari  ja Franckin ajatusten merkitystä uudella tavalla analysoivan kirjan julkaisu.
Iittalan valikoimissa on sarja Franckin suunnittelemia juhlavuoden erikoistuotteita ja juhlavuoden kunniaksi julkaistaan erikoispostimerkkisarja.

Franck toimi sekä Nuutajärven että Arabian palveluksessa, ja loi monia suomalaisille tärkeitä esineitä. Franck on muihin suomalaisen lasitaiteen suuriin nimiin kuten Tapio Wirkkalaan ja Timo Sarpanevaan verrattuna muotokielessään ehkä pelkistetympi ja arkista käyttöä huomioivampi, ja ehkä juuri sen takia arvostan Frankin töitä niin paljon. Monet vuosikymmeniä suosiossa olleet lasi- ja posliiniesineet ovat selvä merkki siitä, että Franck osasi suunnitella toimivia ja kauniita esineitä. Tällä hetkellä Franckin tuotannosta mun top-5  ovat:

5. Juomalasi 5023, kartion edeltäjä. Myytiin pakkauksissa, joissa kaikki lasit oli eri värisiä. Ihanan nostalginen. Kuva:Laatutavara

4. Lokerovati. Valmistettu vuodesta 1957 asti ja edelleen tuotannossa. Kuva: Arabia

3. Pokaali –taidelasi. Mun ehkä suurin kirpputorifantasia on, että löytäisin tällaisia pokaaleja monta muutamalla eurolla, niin että voisin käyttää niitä viinilaseina :) Kuva: Designlasi

2.  Kilta/Teema. Franck suunnitteli Kilta-sarjan jo vuonna 1953, ja vuonna 1981 sarjaa muokattiin ja sille annettiin uusi nimi Teema. Franck suunnitteli sarjan vastaamaan paremmin ihmisten tarpeita, astioiden tuli olla monikäyttöisiä, helppoja käyttää ja puhdistaa sekä  yhdisteltävissä muihin astioihin. Ja hän onnistui suunnitelmissaan loistavasti, Teema on edelleen Arabian myydyin astiasarja. Kuva: Designmuseo

1.  Lehtokurppa vuodelta 1953. Oiva Toikka on Suomen virallinen lasilintumies, mutta tämä Franckin kurppa on vaan herkkyydessään aivan älyttömän kaunis. Kuva: Designmuseo

Ei ollutkaan niin helppoa tuo lemppareiden päättäminen, niin paljon hienoja esineitä Franck on sunnitellut!

Siemeniä, nam

Kirpputorilta löytynyt People feeder
syöttää meille siemeniä :)

Tykkään siemenistä ja pähkinöistä tooodella paljon. Mulla on hyllyllä rivi lasipurkkeja, jotka ovat täynnä siemeniä. Sen lisäksi,  että napostelen siemeniä muuten vaan, laitan niitä leipätaikinaan ja toisinaan smoothieihin, keksin mielelläni myös muita siementen syömisen muotoja.

Kuvataideakatemian opiskelijaravintola Kasvisbaarissa on loistavien salaattien lisäksi keksitty oivallinen siemensekoitus salaatin päälle ripoteltavaksi. Kopioin idean meille kotiin, niin että kaapissa on aina salaattisiemensekoitus odottamassa. Siihen tulee: auringonkukansiemenia, hampunsiemeniä ja seesaminsiemeniä. Yksinkertaista ja hyvää. Varsinkin silloin, kun salaatti on sen verran öljyinen, että siemenet tarttuvat kätevästi salaattiin, eikä niitä tarvitse haarukoida erikseen lautaselta.

Toinen mulle uudehkompi tapa syödä siemeniä on siemen-pähkinäsekoitus yliopistolle mukaan otettavaksi. Nyt gradua kirjoitellessa istun toisinaan suhteellisen pitkiä päiviä tietokoneluokassa, ja vaikka opiskelijaravintola on lähellä, on hyvä ottaa mukaan jotain evästäkin. Siinä siemen-pähkinäpussi toimii loistavasti (vaikka olen pohtinut kuinka suuresti viereisten tietokoneiden ihmisillä menee hermot paperipussin rapisteluun ja pähkinöiden puremiseen). Olen ostanut Ekolosta ja Punnitse&Säästä:stä vaihtuvan valikoiman siemeniä ja pähkinöitä, joita sitten jaan sopiviksi sekoituksiksi. Yleensä pussista löytyy: auringonkukansiemeniä, hampunsiemeniä, kurpitsansiemeniä, parapähkinöitä, manteleita ja banaanilastuja. Toisinaan mukana on muitakin kuivattuja hedelmiä tai saksanpähkinöitä ja cashewpähkinöitä. Tällaisella eväspussilla vähentää huomattavasti yllättäviä pulla/karkki/suklaa-himoja!

Tutkimukset alkakoot!

Uusi blogi avattu, jee!

Päätin alkaa kirjoittaa blogia. Tästä se lähtee. Blogin pitäminen on ollut mielessä monesti aikaisemminkin, mutta nyt tein lopullisen päätöksen. Siihen vaikutti:

1. Gradu. Nyt pitäisi kirjoittaa gradua, ja toisaalta graduopas kehotti kirjoittamaan paljon, liittyi se sitten graduun tai muuhun. Tai muistaakseni kehotus oli tuollainen, ehkei aivan sanatarkasti :) Vaikka blogin kirjoittaminen saattaakin haiskahtaa pelkältä gradun pakoilulta, niin vannon että se on muutakin. Luulen, että kaikenlainen kirjoittaminen edesauttaa gradutekstin syntymistä, kun lauseiden muodostaminen ei harjoittelun jälkeen toivon mukaan ole enää niin kovan työn ja tuskan takana.

3. Mulla on tosi huono muisti. Kun ihmiset kysyy, mitä tein viikonloppuna, joudun usein miettimään pitkän tovin, ennen kuin muistot siitä muutaman päivän takaa alkavat valjeta. Blogi on vähän kuin päiväkirja, joten saanpahan dokumentoiduksi ainakin osan tekemisistäni tänne kirjoitellessani.  Auttaa tulevaisuuden muisteluissa, ja saan tänne esimerkiksi lemppariresepteitäni muistiin.

2. Helsingin sanomissa oli viime sunnuntaina juttu blogeista, joka sai pohtimaan miltä minun blogi vaikuttaisi. Lehtijutussa kerrotaan, kuinka ihanan kuvan bloggaajan elämästä saa blogia lukemalla, vaikka todellisuus ei olisikaan aina pelkkää ihanuutta. Toisaalta ymmärrän, että blogissa kerrotaan mieluummin kivoja juttuja ja jänniä kuulumisia, toisaalta mielestäni on virkistävämpää lukea blogeja, joissa myönnetään että on ollut paska päivä tai viikko. Haluan testata, kuinka pirtsakan kuvan blogi voi musta antaa. Tavoitteena on olla ihan realistinen. Katsotaan kuinka käy.

Blogissa olisi tarkoitus käsitellä mm. eettisyyttä, ekologisuutta, ruokajuttuja, kirpputorilöytöjä ja kierrättämistä. Eli aika laajasti kaikenlaista, ilman kummempia rajauksia. Blogin hölmöhköön nimeen palaan joskus myöhemmin :)