Menovinkki: Hakasalmen huvila

Kaikki varmaan muistavat sen nätin vaaleanpunaisen vanhan talon tuossa musiikkitalon ja Finlandia-talon välissä? Rakennus on nimeltään Hakasalmen huvila,  ja se on yksi Helsingin kaupunginmuseon toimipisteistä. Monelle huvila saattaa jo olla hyvinkin tuttu, mutta itselläni kesti monta vuotta Helsinkiin muuton jälkeen, ennen kuin hoksasin paikan olemassaolon muutenkin kuin maisemantäytteenä. Hakasalmen huvilassa on vaihtuvia näyttelyitä, ja sinne on aina vapaa pääsy. Rakennus on kaunis ja sopivan kokoinen näyttelyille, eli ähkyä ei ehdi syntyä vaikka kaikki teokset katsoisikin. Itse kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa Hakasalmen huvilassa, kun siellä oli Signe Branderin kuvia 1900-luvun alun Helsingistä.

Jospa valokuvanäyttely innostaisi taas
kuvailemaan itsekin Helsingin kaduilla

Tällä hetkellä museossa on Simo ja Eeva Ristanin kuvia  1970-luvun Helsingistä, nimellä Asfalttia ja auringonkukkia. Sama Helsinki-teema siis jatkuu, ja pitäähän nuokin kuvat mennä katsomaan! Näyttely on avoinna  27.2.2011 asti, eli vielä on muutama viikko aikaa.


Jos et pääse paikan päälle katselemaan kuvia, niin ei hätää. Ristanien valtavasta noin 60 000 tuhannen kuvan kokoelmasta on tehty yli 9000 kuvaa käsittävä nettinäyttely, joka löytyy täältä.

Ikkunalaudalla vihertää

Viime päivinä aurinko on paistanut mukavasti, ja tänään huomasin ensimmäistä kertaa sen jo lämmittävänkin! Auringonpaisteessa on sekin hyvä puoli, että se mahdollistaa juttujen kasvattamisen. Meillä on tällä hetkellä ikkunalaudalla kasvamassa herneenversoja ja chilejä.

Herneenversoja on todella helppo kasvattaa, ja ne maistuu tosi hyvälle, eli herneelle :) Herneenversojen kasvatus menee yksinkertaisuudessaan näin: liota ihan tavallisia kuivattuja ruokaherneitä yön yli runsaassa vedessä. Laita ohut kerros multaa johonkin laakeaan astiaan. voit laittaa vähän multaa myös herneiden päälle, mutta ei ole pakko. Ripottele herneet aika väljästi multaan. Jos ne ovat tiiviisti kiinni toisissaan tai päällekkäin, ne homehtuvat helpommin. Kastele multaa, ja parin päivän jälkeen versojen pitäisi jo alkaa kasvamaan. Ja sitten vaan salaattiin, leivän päälle tai suoraan suuhun :) Jos versoja ei katkaise aivan tyvestä, ne kasvattaa vielä uuden varren tilalle.

Chilit kasvavat Richard Lindhin
suunnittelemassa Arabian kukkaruukussa

Chilien kanssa tarvitaan vähän enemmän pitkäjänteisyyttä. Viime kesänä saatiin valmiit taimet sukulaisilta, ja kahdesta taimesta riittikin satoa pitkään. Kesällä ja syksyllä söimme paljon chiliä, ja loput kuivatimme. Nyt käytimme kuivatetuista chileistä siemenet, eli samaa lajiketta on tulossa tänäkin kesänä. Siemenet laitettiin melko pintaan, vähän vain multaa päälle. Vajaa viikko kesti ennen kuin siemenet itivät, ja nyt pari viikkoa myöhemmin versot ovat 2-3 cm pitkät. Eli kasvuvauhti ei päätä huimaa, mutta loppukesästä pitäisi päästä korjaamaan satoa :)

Meillä ei ole puutarhaa tai parveketta, vaan ihan ikkunalaudalla kasvatetaan chilit loppuun asti. Jos ei halua ostaa kokonaista pussillista siemeniä tai kotona ei ole kuivattuja kokonaisia chilejä joista siemeniä voisi ottaa, niin myös kaupan tuoreet chilit kelpaavat. Viime kesäiset chilimme saivat alkunsa S-marketin tuorechileista, ja hyvin kasvoivat. 

Lempikirppikset Helsingissä

Nyt kun viime postauksissa pääsin vauhtiin kirppisaiheessa, niin päätinpä samalla listata tämän hetkiset lempparikirppikseni täällä Helsingissä. Viime kuukausina on tullut kierrettyä kirpputoreilla sen verran, että varsinkin Helsingin keskustan tuntumassa olevat paikat ovat tulleet todella tutuksi. Itä- ja Pohjois-Helsingissä en ole kovin paljon pyörinyt.

Kirpputoreilta voi löytää ihan mitä vaan, joten se, kuinka hyvältä kirpputori tuntuu, riippuu tietenkin siitä, mitä etsii. Minä katselen mielelläni niin vaatteita, astioita kuin muitakin kodin tavaroita, joten tykkään eniten monipuolisista kirpputoreista. Lisäksi vaatemaku vaikuttaa siihen, minkälaisista kirpputoreista tykkää. Mulle löytö on useammin joku vanha suomalainen vaate kuin esimerkiksi aivan viimeistä sesonkia oleva vähän käytetty zaran mekko.

Kirpputoreja on vähän hankala laittaa järjestykseen valikoimien puolesta, koska valikoimissa ei ole mitään yhtenäistä linjaa, vaan mitä vaan voi löytyä mistä vaan. Mutta tavaran vaihtumisen ja hinnoittelun perusteella jotain päätelmiä voi tehdä. Lisäksi tilan määrä / ahtaus, henkilökunta ja yleinen fiilis vaikuttavat. Ja lempparit tietenkin vaihtuvat kaiken aikaa. Mutta tällä hetkellä tykkään näistä eniten:

1. Kierrätyskeskus. Valikoimaa on todella paljon, niin huonekalujen, vaatteiden, astioiden ja muiden pientavaroiden kuin kirjojenkin puolesta. Hinnat on sopivan alhaiset, ja tavara vaihtuu tiheään. Jos yhtäkkiä menettäisin kaikki tavarani, niin aloittaisin uusien hankkimisen juuri kierrätyskeskuksesta. Ja opiskelijat saa sieltä 20 prosentin alennuksenkin. Kyläsaaren kierrätyskeskus on isompi ja mielestäni kivempi kuin Hietalahden, mutta molemmista tykkään.

2. Emmaus. Varsinkin Lauttasaaren Emmauksesta tykkään kovasti. Ero Lauttasaaren ja Vallilan myymälöiden välillä tuntuisi olevan siinä, mitä lähialueiden asukkaat kirpputoreille tuovat. Eli Lauttasaarelaisten hyvätuloisuus näkyy kirpparilla. Emmauksillakin on sopivasti kaikkea, hyvät hinnat ja kiva fiilis.

3. Kaivarin kanuuna Eirassa. Iso, melko avara itsepalvelukirppis, josta voi löytää kivoja vaatteita. Kaivarin kanuuna ei ole ollut kovin kauan vielä olemassa, ja luulen, että moni eiralainen on vasta kirpputorin tultua lähinurkille keksinyt tyhjentää vaatekaappeja. Täältä voi löytyä astetta kalliimpia vaatemerkkejä.

4. Helsingin vapaaseurakunnan kirpputori Kampissa, osoitteessa Lapinrinne 2. Tämä on tällä hetkellä näin korkealla listauksessani, koska vasta hetki sitten älysin sen olemassaolon, ja ensimmäinen vierailu paikassa oli positiivinen yllätys. Kirpputori ei ole kovin suuri, mutta sielläkin on kuitenkin melko hyvin niin astioita, kirjoja kuin vaatteitakin. Ja vaateosasto tuntuu kuin suurelta mummun vinttikomerolta :) Voi olla, että seuraavalla kerralla huomaan kaikkien tavaroiden pysyneen samana, ja innostus tästä laskee.

5. Fida. Sörnäisten myymälä on Helsingin Fidoista mun lemppari, mutta myös Iso Roban myymälä on mukava, ja Hakaniemenkin kauppa on muuttunut parempaan suuntaan alkuvuoden remontin jälkeen. Fidoissa tavara tuntuu kulkevan myymälästä toiseen, eli sijainnin perusteella ei kauheasti voi päätellä valikoimasta. Fidoillakin osataan hinnoitella suhteellisen hyvin mielestäni.

6. Oranssitori. Itsepalvelukirppis Lauttasaaressa. Olen käynyt vain muutaman kerran, mutta aina on tuntunut löytyvän jotain laadukasta edullisesti. Kirppis on valoisa ja siisti, joten siellä on mukava pyöriä.

7.Samaria-myymälät. Kaikki kolme Helsingin myymälää ovat melko samankokoisia ja valikoimiltaan samanlaisia, mutta jostain syystä tykkään itse eniten ehkä Tunturikadun myymälästä, sitten Castreninkadun ja viimeiseksi Sturenkadun kaupasta. Kaikissa hinnoittelua voisi miettiä vähän uudestaan, sillä myymälät tuntuvat vähän ahtailta liian suuren tavaramäärän takia. Hinnoittelukin tosin riippuu vähän ostoksista, usein astiat ja kirjat saattavat olla edullisia vaikka vaatteisiin ja kenkiin olisi laitettu vähän liikaa hintaa.

8. Dom-itsepalvelukirpputori Mannerheimintiellä. Suhteellisen uusi kirpputori, joka tuntuu mukavan siistiltä ja sopivan kokoiselta. Vielä en ole tehnyt löytöjä Domilla, mutta siellä on aina mukava piipahtaa.

9. Jäähallin kirpputori. Viikonloppuisin toimivalta kirpputorilta voi tehdä vaikka kuinka hyviä löytöjä, varsinkin jos jaksaa raahautua paikalle heti myyjien purkaessa tavaroitaan siinä kahdeksan maissa. Jo yhdeksän aikaan paikka on yleensä niin täynnä ihmisiä, että mua alkaa ahdistaa. Siitä syystä jäähallin kirppis ei ole tätä korkeammalla listauksessa.

10. Valtterin kirpputori. Valtterissa on samat hyvät ja huonot puolet kuin jäähallin kirppiksessä. Toisistaan ne eroavat jonkin verran valikoimissa, Valtterilla tuntuu olevan enemmän nuoria myymässä vaatteitaan, jäähallilla on enemmän laidasta laitaan porukkaa ja tavaraa.

Tässä taisivat tulla mulle tärkeimmät paikat. Lisäksi toisinaan piipahdan näissä: Vastuunkantajien kirpputori, Hesy:n perintöpuoti Mäkelänkadulla, Jade, Pelastusarmeijan kirpputori Mannerheimintiellä, Siionin kirppis, ja tietenkin Hietalahden kirppis kesällä.

Haasteellisia kirppisostoksia

Kirpputoreilta tulee joskus ostettua vaatteita ihan vaan sen perusteella, että ne on hauskoja, sympaattisia tai ajatuksena ihania. Joskus on ostettava se vaate, vaikka pohjimmiltaan tietää, että tuskinpa tulee tuotakaan paljon käytettyä. Olen koittanut tsempata hutivaatteiden kirpputoreille jättämisessä, mutta toisinaan vaatteesta tulee vaan niin kiva fiilis, että se on ostettava. Aikaisemmassa postauksessa listasin viime vuoden parhaat kirppislöydöt, nyt ajattelin esitellä vastapainoksi muutaman haasteellisen ostoksen.

Tämmöinen silkkinen pilkullinen toppi tuli vastaan Fidalla viime keväänä. Itse asiassa ostin tämän settinä, siihen kuului samaa kangasta olevat shortsit mukaan :) Shortseja en vaan löytänyt mistään kuvattavaksi. Ajattelin, että shortsit jäävät varmaan käyttämättä, mutta toppia käyttäisin kyllä. Mutta käytännössä en käyttänyt toppiakaan kertaakaan koko hellekesänä. Silkkisyys ja topin malli tekevät siitä jotenkin hankalan. Ensi kesänä varmaan koitan myydä setin eteenpäin hietsun kirppiksellä.

Ostin Lahdesta Lanttilan kirppikseltä tällaisen vanhan John Marks- merkkisen englantilaisen leningin. Hinta taisi olla kaksi euroa, ja vaate näytti vaan niin elegantilta ja nostalgiselta, että jouduin ostamaan sen. Mekko mahtuu päälle juuri ja juuri, enkä tiedä minkälaisessa tilaisuudessa sitä voisin käyttää, mutta ainakin vielä nautin sen omistamisesta :)












Mäkelänkadun Emmaukselta matkaan lähti tällainen savannikuvioinen Ranskassa valmistettu paita. Paidan printti on vaan niin hieno, että tätäkään en voinut jättää ostamatta, vaikka arvelin heti, etten sitä varmaan kovin paljon tulisi käyttämään. Idea tuommoisesta lyhyestä ja leveähköstä paitapuserosta esimerkiksi korkeavyötäröisten kapeiden farkkujen kanssa viehätti, vaikka käytännössä jo sovittaessani tiesin, että paita ei näyttänyt siltä kuin haaveilin sen näyttävän. En ole vielä kuitenkaan luopunut toivosta, jospa kevään mittaan rohkaistuisin pukemaan tämän päälleni :)








Tämän 80-lukulaisen kaunottaren ostin Korsosta kirpputorilta, jonka nimeä en enää muista. Hinta taisi olla kaksi euroa. Joku mekossa vaati mua sovittamaan sitä, ja sen jälkeen olinkin myyty. Mekko näyttää mun päälle suunnitellulta, niin hyvin se istuu. Tästä syystä jouduin ostamaan mekon, vaikka tiedän, että päästäkseen käyttöön mun pitäisi mennä 80-luku- tai dynastia-teemaisiin juhliin.

Tämän hauskakuosisen hameen ostin jäähallin kirppikseltä kahdella eurolla. Tiesin saman tien, että sellaisenaan se ei tulisi käyttöön. Ajattelin kuitenkin, että kyllähän minä saan aikaiseksi vähän lyhentää sitä. Useampi kuukausi on jo kulunut, enkä vielä ainakaan ole tarttunut toimeen. Katotaan josko vielä reipastuisin. Ja sitten on vielä toivottava, että lyhentämällä siitä tulee oikeasti fiksumman näköinen..










Hutejakin kirpputoreilla kierrellessä tulee väistämättä, mutta ne kuuluu asiaan! Osa kirpputorien viehätyksestä on juuri siinä, että vastaan voi tulla kaikenlaisia vanhoja ja erikoisia vaatteita. Joskus tämmöiset kummallisemmat ostokset osoittautuvat kaikkein suurimmiksi aarteiksi, mutta aika usein ne joutuu joidenkin kuukausien päästä takaisin kirpputorille :)

Parhaat kirppislöydöt 2010

Viime vuosi oli meidän taloudessa kirpputorien vuosi, ja nyt kun vuodenvaihteesta ei ole vielä niiin paljon kulunut aikaa , niin ajattelin listata kivoimmat kirppislöydöt. Ostan kirpputoreilta kaikenlaista tavaraa vaatteiden lisäksi, mutta nyt otan huomioon vain vaatteet, kengät ja asusteet. Ostamani astiat, kukkaruukut, lamput ja idätysastia jäävät siis toiseen postaukseen.

Tässä top-10 listaus viime vuoden ostoksista:

10. Joulukuussa löytyi Sturenkadun Samariasta ihana kultainen toppi yhdellä eurolla. Kuin tilauksesta pikkujouluihin :) Merkki on Figura Finland ja valmistusmaa Suomi, eli taitaa olla aika vanha vaate.

9. Syksyllä ostin Lahdesta Lanttilan kirpputorilta tällaisen todella hyväkuntoisen ja paksukankaisen villakangastakin. Hintaa oli muistaakseni kolme euroa. Muotinuoret Oy:n tuotoksia, eli suomalainen tämäkin. Takki istuu todella hyvin, ja on lämmittänyt pahemmissa pakkasissa ihan loistavasti.

8. Marimekon vanha kauluspaita löytyi tämäkin Sturenkadun Samariasta. Hinta oli kolme euroa. Tykkään noista metallisista napeista tosi paljon, ja paita istuukin hyvin. Vähän paidasta tulee kuitenkin terveydenhoitajafiilis, joten ykköslemppariksi se ei ole vielä kohonnut.

7. Tämän paidan löysin viime keväänä Jyväskylästä kirpputorilta, jonka nimeä en enää muista. Kaula-aukon malli ja pitsikoriste ihastuttivat. Tämänkin hinta oli muistaakseni kolme euroa. Valmistajaa ei paidan lapusta enää erota, mutta vanhalta tuokin vaikuttaa.

6. Siionin kirpputorilta ostin tällaisen itsetehdyn paidan. Tykkään paidan kuviosta ja väreistä, ja mallikin on kaunis kun laittaa helman esim. korkeavyötäröisen hameen sisään. Hintaa taisi olla kaksi tai kolme euroa.

5. Keväällä Castreninkadun Samariasta ostamani käsilaukku on ollut lähes jatkuvassa käytössä siitä lähtien. Laukku on sopivan iso ja tukeva, ja näyttääkin hyvältä. Muistaakseni tämäkin maksoi kolme euroa.

4. Kaivarin kanuunasta ostin tämmöisen mekon viidellä eurolla. Olen antanut mekolle lempinimeksi "Friday night dinner -mekko", koska Rory pukeutuu usein lempparisarjassani Gilmoren tytöissä juuri tämäntyylisiin mekkoihin mennessään isovanhemmilleen perjantai-iltaisin syömään. Merkki on Flash (?), eli mitään laatutuotantoa tämä ei taida olla.

3. Valtterin kirpputorilta ostamani Naf Nafin hame on ollut paljon käytössä. Tämä on justiinsa semmoinen sopivan ryhdikäs perushame, joka sopii kaikkiin tilanteisiin. Hinta taisi olla kolme tai neljä euroa.

2. Malmin Pelastusarmeijan kirppikseltä löysin ihan loistavat saappaat. Saappaita ei ollut varmaan käytetty ollenkaan, sillä nahka oli huippukunnossa. Valmistaja on Mantereen kenkätehdas Orivedeltä. Luulen, että saappaat ovat aika vanhat, mutta huomasin juuri kenkätehtaan olevan edelleen olemassa, joten voivat olla uudetkin. Hintaa saappailla oli 12 euroa.

1. Ykkössijalle pääsi syksyllä jäähallin kirppikseltä ostamani Filippa K:n neuletakki. Kuva ei tee vaatteelle oikeutta, päällä se näyttää paljon paremmalta. Maksoin neuletakista yhden euron. Toinen tasku oli revennyt saumasta, joten pientä fiksailua piti tehdä ennen käyttöä. Mutta sen jälkeen se onkin ollut käytössä ahkerasti.

Eli viime vuonna kirpputoreilta löytyi vaikka mitä kivaa, toivottavasti sama meno jatkuu. Olen ylpeä siitä, että vaikka kävin kirpputoreilla tosi paljon, niin osasin silti olla ostamatta ihan älyttömiä määriä vaatteita. Ja tästä syystä valtaosa vaatteista on päätynyt ihan säännölliseen käyttöön. Toki semmoisia haasteellisempiakin vaatteita on tullut kannettua kotiin, mutta aika vähän kumminkin.

Paahtoleipähuijaus

Eikö tällainen leivän ainesosalista näytäkin hyvältä:

On erilaisia hiutaleita, rouheita, siemeniä, on hirssia ja tattaria ja kaikkea. Olin siis oikein innoissani, kun huomasin kaupassa tällaisen Perheleipureiden luomu paahtoleipäuutuuden. Olen aikaisemmin päätellyt, että paahtoleipää ei vaan tunnuta tehtävän terveellisillä raaka-aineilla ilman suuria määriä lisäaineita, ja mun pitäisi lopettaa sellaisten etsiminen kokonaan. Mutta nyt toiveeni nousivat, varsinkin kun tykkään Perheleipureiden moniviljapaloista ja ruispaloista paljon. 


Mutta kotona odotti pettymys. Kaupassa ei pussin läpi näkynyt kuin leivän ruskea kuori, mutta kotona ottaessani ensimmmäisiä paloja esiin järkytyin näystä. Leipä on täysin valkoista väriltään. Mihin ihmeeseen kaikki ne ruis- ja ohrahiutaleet ym. oli piilotettu? Yhdessä leipäpalassa näkyi keskimäärin yksi pellavansiemen, muuten leipä oli pelkkää vehnäjauhohöttöä. Pisti vihaksi!

Ainesosalista ja itse tuote eivät vaan millään täsmää. Kuinkahan vähän noita vehnäjauhojen lisänä olevia jauhoja ja siemeniä leipään voi laittaa, niin että ne voidaan silti merkitä ainesosalistaan? Ja millä määrillä leipää voi kutsua moniviljaleiväksi, niin kuin tätä kutsutaan?

Kun lajittelen niin ajattelen

Noin lukee porttikongissamme, siinä biojäteastian yläpuolella. Ja vieressä on telineessä biojätepusseja jaossa. Pussit ilmestyivät taloyhtiöömme joskus viime syksynä, ja ai että kun tämä tyttö ilahtui! Pusseja jakaa jäteyhtiö Papros. Yritys tyhjentää jäteastiat ja samalla täyttää biojätepussitelineen. Paproksen nettisivuilla kerrotaan, että kesällä 2010 käynnistetyn palvelun piiriin kuuluu jo 50 000 kotitaloutta. Toivottavasti yritys tekisi jossain vaiheessa tutkimuksen siitä, onko biojätteiden lajittelu lisääntynyt tämän palvelun myötä.

kuva: kierrätys.info

Meillä on käytetty kaikenlaisia ekolon ja markettien paperisia pusseja biojätepusseina, ja aika hyvin ne ovat yleensä riittäneet. Mutta silloin kun tietää biojätteen määrän kasvavan saman tien suureksi, on kivempaa käyttää tuommoista tukevampaa ja isompaa pussia. Ja tietenkin toivon, että uudet pussit olisivat innostaneet joitain yleensä vähemmän kierrättäviä naapureita erottelemaan biojätteensä.

Pussin kyljessä on tällaista runoutta:
Kun lajittelet biojätteet tähän, aiheutat päästöjä vähän.
Ennen samat roskat luontoa riisti, nyt ekoteko on helppo ja siisti.

Ai että :)