Äitien ja tyttärien Marimekko

Viime viikko oli vähän mahdoton kirpputoreilla kiertelyn kannalta. Meinasi mennä melkein vähän överiksi. Tai ainakin gradun kannalta tuntui siltä. Muuten en tiedä, voiko kirppareilla viettää liikaa aikaa. Ainakin se raja on jossain tosi kaukana.

Yksi viime viikon ostoksista on tällainen Marimekon tunika. Tykkään sen raidoista, väreistä ja mallista. Kaivarin kanuunasta tuo löytyi, maksoi 4 euroa. Ainoa ongelma vaatteessa on, että äitini omistaa täsmälleen samanlaisen. Enhän mä mikään teini enää ole, ja esimerkiksi kirpputoreilla olen huomannut innostuvani vanhempien naisten pitämistä pöydistä. Ja Marimekko on aina ollut sellainen merkki, josta sekä äiti että minä ollaan tykätty. Mutta silti tää tuntuu vähän hurjalta. Mitähän vanhenemisen tai äidikseni muuttumisen merkkejä seuraavaksi huomaan?

Eron äidin ja mun vaatteisiin taitaa tehdä ryppyjen määrä. Niin aikuinen mä en vielä ole, että jaksaisin useampaa kertaa vuodessa kaivaa silitysrautaa esiin :)

Luomu porskuttaa

Onhan tämä Suomi edelleen aika pieni maa näissä luomuasioissa, mutta onneksi mennään oikeaan suuntaan. Viime viikolla mua ilahdutti HS:n uutinen siitä, kuinka sekä SOK että Kesko ovat heränneet luomutuotteiden kysynnän kasvuun. Luomun myynti kasvoi alkuvuonna S-ryhmässä 35 prosentilla edellisvuodesta, eli aika paljon! Kauppiaat toivovat lisää etenkin luomuleipää, -lihaa ja -vihanneksia.

Kuva: Hyvinvoinnin  Tavaratalo

Kävin viikonloppuna Luonnonkaunis -luomukosmetiikkamessuilla, ja siellä näkyi selvästi, että myös kosmetiikassa kiinnostusta luomuun löytyy. Ihmisiä oli messuilla tosi paljon, ja kauppa tuntui koko ajan käyvän. Messuvieraat olivat kaikenikäisiä ja -näköisiä, ei pelkästään stereotyyppisten luomuilijoiden näköisiä ihmisiä.  Merkkejäkin oli paljon, muutama suomalainen ja muut taisivat olla pääosin Euroopan maista. Vielä muutama vuosi sitten ei Suomessa luonnonkosmetiikkamessuja olisi varmaan voinut saada aikaan, saman olisi hoitanut vierailu Ruohonjuuren kosmetiikkaosastolle. Niin vähän merkkejä tuntui olevan. Mutta nyt läheskään kaikki Suomessa myytävät luonnonkosmetiikkamerkit eivät olleet messuilla edustettuna, ja silti näytteillepanijoita riitti. Jee, erityisesti tykkään siitä, että opiskelijabudjetillekin sopivia merkkejä on ilmaantunut lisää.

Mä jaksoin harmillisen vähän tutustua eri kosmetiikkamerkkeihin ruuhkan takia, enkä sitten halunnut summamutikassa ostaa uusia tuotteita testattavaksi. Joten mukaan lähti vain Uuden mustan shampootestinkin voittanut S.A.V.E -shampoo. Ja parin pesun jälkeen täytyy kyllä sanoa, että olen testaajien kanssa samoilla linjoilla, eli tykkään paljon.

Hurja Ukko

Lintsille on kohonnut uusi härveli, nimeltään Ukko. Ja aika korkealle on kohonnutkin. Toi kuva on otettu meidän ikkunasta, eli ollaan päästy tiiviisti seuraamaan laitteen rakennusta. Ja nyt odotan innolla, että alkavat testaamaan sitä. Voidaan sitten pohtia, josko sitä uskaltaisi mennä kesällä testaamaan. Jos koittaa samanlainen hellekesä kuin viime vuonna, niin päästään moneen kertaan myös kuulemaan, kuinka hyvät kiljasut Ukko saa aikaan.

Mielenkiinnolla odottelen myös, kohoaako tänä kesänä vuoristoradan päälle sellaisia pieniä tuulivoimaloita. Kahtena kesänä ne ovat tainneet siellä olla, mutta meidän havaintojen mukaan ne eivät ole juurikaan pyörineet. Jospa tänä kesänä saataisiin jo toimivat propellit tuottamaan sähköä. Muuten Linnanmäki mainostaa pyörittävänsä laitteitaan vesivoimalla, pointsit siis uusiutuvien energiamuotojen käytöstä.

Lähiseutumatkailua: Riihimäki

Viime viikko oli periaatteessa ihan loistava, vaikkakin gradulle aivan kaamea. Onneksi alkaa jo vähän helpottaa, nimittäin tuo graduahdistus. Ahdistushan on pahimmillaan aina silloin, kun ei tee sitä gradua. Ja mulla meni oikeastaan koko viime viikko sillä linjalla. Mutta viime viikossa oli paljon hyvääkin, käytiin Vesan kanssa kahteen kertaan boulderoimassa (oon ihan innostunut uudesta harrastuksestani), kierrettiin yhteensä noin triljoona kirpputoria, ja lähiseutumatkailtiin.

Lähiseutumatkailu suuntautui Riihimäelle. Riihimäelle meidät vei tietenkin Kaj Franckin näyttely Suomen Lasimuseossa. Ja täytyy kyllä suositella sitä kaikille vähääkään suomalaisesta lasista kiinnostuneille. Ei oltu käyty aiemmin koko museossa, joten oltiin yllättyneitä myös perusnäyttelyn kattavuudesta ja hienoudesta sekä koko rakennuksen komeudesta. Franckin näyttely oli juuri niin hieno, kuin osattiin odottaakin. Tai vähän hienompi. Varsinkin Franckin loistava värisilmä tuli näyttelyssä hyvin esiin, kun paljon samansävyisiä esineitä oli koottu yhteen. Monissa esineissä on yhdistelty todella kauniisti murrettuja sävyjä. Tikkurilan pitäisi mun mielestä mennä tuonne näyttelyyn hakemaan inspiraatiota värikarttoihin :)

Riihimäelle ollessamme meidän piti tietenin tarkistaa kaupungin kirpputoritarjonta. Valitettavasti ei lyötynyt mitään suuria aarteita, eikä mikään kirpputoreista tehnyt suurta vaikutusta. Kaikilla kirppiksillä ei käyty, joten vielä en kuitenkaan tuomitse koko kaupunkia. Kivoin kirppiksistä oli ehkä Erkyläntori, vaikken ostanutkaan sieltä mitään. Fiilis oli kuitenkin siellä hyvä, ja esimerkiksi hienoja funkistyylisiä huonekaluja siellä oli halvalla. Ostokseni tein Kimarakirppiksellä. Sieltä löytyi arabian lastenlautanen, joka odottaa käsittelyä pinttymien poistamiseksi. Vähän pahalta näyttää, voi olla ettei siitä koskaan tule nättiä. Toinen ostos oli kasviskeittokirja. Olen joskus lainannut kirjastosta jonkun Tuija Ruuskan keittokirjan, joka vaikutti tosi hyvältä. Silloin en muistaakseni saanut kuitenkaan aikaiseksi testata mitään kirjan resepteistä, mutta nyt koitan. Keittokirja maksoi muistaakseni 1,5 euroa, eli kallis se ei ollut.

Kirpputori Metka

Kävin tänään tutustumassa Hämeentielle Vallillaan muutama viikko sitten ilmaantunutta Metka-kirpputoria. Laittaisin tänne linkin kirppiksen kotisivuille/facebook-sivuille, mutta sellaista ei ole näköjään vielä tehty. Joko kirppis oli jotenkin tosi hyvä, tai sitten mulla vaan sattui olemaan kirppisfiilis, mutta tykkäsin paikasta kovasti. Pöydät olivat täynnä, ja tavara tuntui olevan "aitoa" kirppistavaraa. Ylihintaista tavaraa ei juuri ollut, eikä myöskään sellaista monta kuukautta pöydässä pyörinyttä krääsää. En ole kauheasti käynyt viime aikoina itsepalvelukirppiksillä, ja sain tuolta taas sellaisen innostuksen niitä kohtaan. Se on niin hauskaa, kun jokainen pöytä on omanlaisensa, kertoo yhden ihmisen/kodin tarinaa. Ja seuraavasta pöydästä voi aina löytää mitä vain. Oih kirppiksiä! :)

Mulla on näköjään alkamassa taas pieni korvakorubuumi, sillä löysin Metkastakin kahdet korvikset. Nuo olivat samaa pakettia ja maksoivat yhteensä euron. Eli edullisesti lähti. Noita oikeanpuoleisia en varmaan hetkeen pääse käyttämään, ovat sen verran juhlalliset mulle. Mutta vasemmanpuoleiset ajattelin ottaa ihan arkikäyttöön. Taitavat olla jotain suht uutta rihkamaa, mutta ei kai sillä niin väliä.

Lisäksi ostin tuommoisen Arabian tummansinisen pannun 12 eurolla. Se on vähän oudon kokoinen, tai siis aika pieni. Mutta kyllä siihen esimerkiksi kahden ihmisen teet voi laittaa hautumaan. Tai sitten pitää vaan koristeena tuossa siemenhyllyllä, johon se mun mielestä sopii just kivasti. En ole aikaisemmin nähnyt tuota pannua, eikä suunnittelijasta ole mitään tietoa. Pohjassa on salaperäinen luku 9-73, ei aukea mulle.

 

 Lisäksi ostin vielä urheilupöksyt 0,70 sentillä, mutta niistä en sentään kuvaa jaksa jakaa. Olen vähän kaipaillut uusia pöksyjä, joten ilahduin kovasti löydöstäni. En ajatellut, että kirpputorilta sattuisi semmoisia löytymään, mutta tänään nappas.

Ja Metkan löytää siis Hämeentieltä, googlen karttahaun mukaan numerosta 74. Se on siis vähän pohjoiseen Kapsäkistä ja Allotriasta. Ja auki ti-su, kellonaikoja en enää muista.

Hehkulamppuhuijaus ja läjä muita vedätyksiä

Monessa blogissa on jo mainostettu viime sunnuntaina tullutta Hehkulamppuhuijaus-dokumenttia. Se on vielä Areenassa katsottavissa, suosittelen! Sen verran pahasti meni hermot dokumenttia katsoessa, että pakko on paasata vähän täälläkin.

Hehkulamppujen valmistajien kartelli päätti joskus 1900-luvun alussa, kuinka kauan hehkulamput saavat palaa ennen poksahtamistaan. Tuntimääriä vähennettiin alle puoleen entisestä, jotta ihmiset kuluttaisivat lamppuja enemmän ja kassoihin kilisisi maksimaalisesti roposia. Ei tuo hehkulamppujuttu tunnu niin kauhean pahalta, kun nyt ollaan joka tapauksessa siirtymässä energiansäästölamppujen ja led-lamppujen aikakauteen. Mutta idea tuotteiden suunnitellusta vanhenemisesta siirtyi moniin muihin tuotteisiin, ja nykypäivänä suurin osa meistä joutuu ostamaan hajoamaan suunniteltua tavaraa. Ärsyttävää. 

Esimerkiksi kestäviä sukkahousuja, joihin ei tule silmäpakoja, on valmistettu joskus 1950-luvulla. Testausten jälkeen kuitenkin todettiin, että valmistajat saattavat jäädä työttömiksi, jos uusia sukkahousuja ei tarvitsekaan ostaa entiseen tahtiin, ja näin palattiin helpommin rikkoutuviin sukkiksiin. Tässä vaiheessa dokumenttia jouduin jo kiroilemaan ääneen. Miljoona naiset kiittävät päivittäin. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin juuri ostetuista sukkahousuista löytyvä silmäpako. 

Insinöörit ovat ilahduttaneet myös tulostimien ostajia. Dokumentissa kerrotaan, että joihinkin tulostimiin asetetaan siru laskemaan tulosteiden määrä, ja tietyn määrän ylitettyään tulostin ei enää toimi. Valmistajat puolustavat tätä laskuria tulostettaessa laitteeseen tihkuvan ylimääräisen musteen vuoksi. Muste saattaa esimerkiksi liata tulostimen alla olevan pöydän. Selitys haiskahtaa ja pahasti.

Lisäksi dokkarissa kerrotaan mm. ipodin huonosta akusta ja elektroniikkajätteen dumppaamisesta kehitysmaihin. Todella mielenkiintoinen pläjäys, joka siirtyy mukavan nopeasti suunnitellun vanhenemisen historiasta nykyhetken kulutukseen ja sen ongelmiin.

Hietsussa

... mutta ei siellä kirpputorilla, vaan hautausmaalla. Kävin siellä tällä viikolla kävelemässä, ja ai että. Suosittelen kaikille. Hautausmaa ei ehkä ole kaikista hilpein paikka, mutta eihän aina tarvitse olla hilpeää. Lumen peittämässä hautausmaassa on jotain ihanan tyyntä ja rauhallista. Eikä ihmisiä näy juurikaan, vaikka paikka on aivan kaupungin sykkeessä.

Jos siis satut asumaan tai kulkemaan hautausmaan lähellä, niin suosittelen ehdottomasti piipahtamaan :) Ihan lenkille hautausmaalle ei viitsi mennä, kun harras tunnelma kehottaa hiljentämään askelia, mutta sellaiselle rauhalliselle kävelykierrokselle hautausmaa on mitä mainioin paikka. 

Hietaniemessä on itse asiassa aika paljon katseltavaa, kun siellä on luterilaisen hautausmaan lisäksi ortodoksinen, juutalainen ja islamilainen hautausmaa. Esimerkiksi aivan alueen Ruoholahden puoleisessa nurkassa sijaitsevalla vanhalla juutalaisella hautausmaalla oli mielenkiintoista käydä ihmettelemässä sen pysähtynyttä tunnelmaa. Tai itse asiassa juutalaiselle hautausmaalle ei edes päässyt muurien ja lumen takia, mutta sinne näki viereiseltä islamilaiselta hautausmaalta.

Ja Hietaniemessä voi tietenkin myös käydä katselemassa tuttujen taiteilijoiden leposijoja. Talvella niitä näkyy vähän kehnommin, mutta aina sieltä joku tulee vastaan. Ja vaikkei haluaisikaan bongata julkkiksia, niin taiteilijamäellä kannattaa käydä katselemassa vaihtoehtoista hautakivimuotoilua.

Mulla oli sen verran mukavaa kävelylläni, että päätin alkaa käydä useammin hautausmailla. Siellä rauhallisuus tarttuu, ja se tuntuu hyvältä. Minäkin kun olen yleensä sellainen pikakiitäjä kävellessäni.