Villivihanneskausi lähti käyntiin

Olin viime viikon maalla, pyrkimyksenä oli hoitaa gradua eteenpäin viikon mittaisella spurtilla. Ihan aamusta iltaan en kuitenkaan jaksanut pysyä sisätiloissa koneen äärellä, joten keräilin vähän luonnon antimia iltojen vapaina tunteina. Nokkonen kasvoi viime viikolla sellaisella tohinalla, että sitä sain kerättyä aika isot satsit. Nokkosen sanotaan olevan parhaillaan nuorena, joten alkukesä on hyvä aika sadonkorjuulle. Myöhemminkin nokkosta voi toki kerätä, mutta sitten pitää vähän katsoa, ettei ota niitä pitkiä kukkivia varsia, vaan valitsee ne uudemmat versot.

Nokkoset huuhdeltiin mullasta ja roskista, ryöpättiin pikaisesti kuumassa vedessä ja pakastettiin pieninä pussillisina. Ollaan jo ehditty käyttää nokkosta lettuihin, pastakastikkeeseen ja nokkos-fetapiirakkaan (tällaisen ohjeen mukaan). Ja taas muistui mieleen, kuinka maukasta nokkonen onkaan.

Nokkosen lisäksi vanhempieni pihamaalla kasvaa valtavasti vuohenputkea ja poimulehtiä, joita myös keräsin talteen. Molempia voi käyttää nokkosen ja pinaatin tapaan ruoanlaitossa, mutta tällä kertaa keräsin ja kuivatin poimulehdet kasvovettä varten. Kasvovesiohjeen bongasin Kotiäidin luomulaakso -blogista. Kuivattujen lehtien päälle kaadetaan kuumaa vettä ja haudutetaan n. 20 minuuttia, jonka jälkeen kasvovesi on valmis. Helppoa, sanoisin. Tein yhden kasvoveden tuoreista lehdistä ja käytin sitä vajaan viikon ajan, ja ihan hyvältä vaikutti. Tosin olen yleensä aika huono arvioimaan kasvovesiä, ne tuntuu kaikki ihan samalta mun mielestä..

Edessä poimulehtiä, takana vuohenputken versoja

Vuohenputket me ryöpättiin ja pakastettiin nokkosten tapaan, ja niistä olen suunnitellut tekeväni lasagnea. Vuohenjuustoa ajattelin laittaa mukaan myös, sillä vuohenjuuston ja vuohenputken on sanottu sopivan loistavasti yhteen. 

Lisäksi löysimme suunnistusreissulla korvasieniä, joista tehtiin yksi kastike ja loput laitettiin pakkaseen. Kotipihasta keräsin vielä voikukan juuria kuivatettavaksi. En ole aivan varma, mitä kuivilla juurenpaloilla oikein teen, mutta tuleepa testattua. Ehkä popsin ne vaan pähkinöiden ja kuivahedelmien rinnalla välipalana. Maku on todella mieto, joten sen puolesta juuria voisi käyttää melkein mihin vaan. Pula-aikana voikukan juuria paahdettiin ja jauhettiin, ja jauhe käytettiin kahvinkorvikkeena. Jauhamishommiin mä en kuitenkaan taida ryhtyä, vaikka olisihan se hauska testata tällaista "lähikahvia".

Villivihanneskausi lähti siis tohinalla käyntiin, ja toivottavasti pääsen pian keräämään seuraavia kasveja testiin. Sitä ennen luen äitiltä saamani Mihin kasvimme kelpaavat -kirjan kannesta kanteen, niin tiedän mitä etsiä. Kirjan ensimmäinen painos on ilmestynyt vuonna 1943 ja toinen painos vuonna 1976, joten perinteiset villikasvien käyttötavat tulevat siinä hyvin esiin.