Uudet Fida-myymälät keskustaan ja Malmille

Iloisia kirpputoriuutisia!

Fida on avannut tällä viikolla uuden myymälän Helsingin keskustaan osoitteeseen Lönnrotinkatu 4. Fidan nettisivuilla myymälää mainostetaan vaatteiden, kenkien ja asusteiden lisäksi astioiden sekä antiikki- ja arvohuonekalujen aarreaitaksi. Vaatteet painottuvat nettisivujen mukaan katu-, nuoriso- ja merkkivaatteisiin .
Myymälä on avoinna ma-pe 9-19 ja la 10-16.

kuva: fida

Olen moneen kertaan huomannut, että kirpputorin sijainti kertoo melko paljon siitä, minkälaisia löytöjä kirpputorilla voi tehdä. Mielenkiinnolla menen siis katsastamaan, millaisia aarteita Lönnrotinkadun tuntumassa asuvat kiikuttavat kiertoon.

Toinen uusi fidan myymälä on avattu marraskuun lopulla Malmille osoitteeseen Kirkonkyläntie 34.  Malmin fidassa olen jo ehtinyt piipahtaa, ja vaikutti oikein hyvältä paikalta. Minulle ei tarttunut mitään mukaan, mutta vaatteita oli mukavaa käydä läpi siistissä ja valoisassa myymälässä, ja hinnat tuntuivat olevan kohdallaan. Malmilla tuli sellainen fiilis, että tällaisten hyväntekeväisyyskirpputorien kannattaisi tehdä paljon nykyistä useammin suursiivouksia, sen verran kivaa oli katsella vaatteita ja tavaroita, jotka eivät olleet keränneet pölyä kuukausi- tai vuositolkulla.

Malmin myymälä on auki ma-pe 10-19 ja la 10-16.

Terveet virtsatiet

Minä olen koko ikäni kärsinyt virtsatietulehduksista. Ennen kouluikää olin jo syönyt monet antibioottikuurit, ja aikuisiälläkin olen käynyt pissaamassa muovipurkkeihin aivan tarpeeksi monta kertaa. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että olen viimein pääsemässä tulehduksista voitolle, ja tästä syystä haluan jakaa vuosien varrella saamani vinkit muillekin. Virtsatietulehdukset vaikuttavat olevan kovin yleisiä, ja netistä löytyy keskusteluja ja neuvoja vähän joka lähtöön, mutta tässä tulee minun kootut kokemukseni.

• Kylmillä kivillä istuminen ei kannata. Tästä sain kuulla lapsena NIIN monta kertaa, mutta neuvo on silti pätevä. Alapään kylmettäminen ei kannata, ja olen omalla kohdallani huomannut, että lyhytkin istuminen kylmällä alustalla voi laittaa tulehduksen tuloilleen. Jostain syystä kylmässä vedessä uiminen ei näyttäisi vaikuttavan samalla tavalla.

• Alushousuissa kannattaa suosia hengittäviä materiaaleja ja kuumia pesulämpötiloja. Tätä en ole osannut ajatella aikaisemmin, kunnes akupunktiohoidon yhteydessä juttelimme kiinalaisen lääketieteen asiantuntijan kanssa tulehduskierteestäni. Hän suositteli alushousujen desinfioivaa pesua kloorissa, mutta siihen en ole lähtenyt. Olen kuitenkin pessyt alushousuni korkeassa lämpötilassa (60-90 astetta) ja noudattanut kuuliaisesti neuvoa olla pesemättä alushousuja samassa koneessa sukkien tai muiden hyvin likaisten vaatteiden kanssa. Luulen, että tällä on ollut suuri vaikutus tulehdusten vähenemisessä.

• Pesut ja pisut ennen ja jälkeen sekstailun. Tätä toitotetaan joka paikassa, ja syystä. Tulehduksen ja sekstailun yhteys on selvä, vaikka tulehdus voi tulla muutenkin. Eräs lääkäri ehdotti minulle antibioottia, joka otetaan aina yhdynnän jälkeen. Se oli hänen kokemusten mukaan tehokas tapa ehkäistä virtsatietulehduksia.  En kuitenkaan halunnut reseptiä, sillä jatkuva antibioottien syöminen ei vaan tunnu hyvältä (suolistoparkani on saanut osakseen niin monta kuuria, joista useampi on ollut monta kuukautta jatkuvia, että on melkein ihme, että ruoansulatukseni toimii laisinkaan). 

• Karpalomehu. Karpalosta on ollut minulle todellista apua. Jotkut sanovat, että karpalomehu auttaa ehkäisemään tulehdusta, muttei auta jo syntyneen tulehduksen hoidossa. Minulla on kuitenkin kokemusta myös siitä, että tuloillaan oleva tulehdus on jäänyt tulematta mehukuurin avulla. Eli minä suosittelisin tulehduksen ensimmäisten oireiden ilmaantuessa juomaan makeuttamattoman karpalomehupullollisen (niitä puolen litran lasipulloja, joita myydään ihan s-marketeissa. esimerkiksi Meritalon sokeriton karpalomehu) suhteellisen rivakkaan tahtiin. Ei ehkä koko pullollista kerralla, mutta vaikka 24 tunnin sisään. Kaikki tietenkin sairastaa omalla tavallaan, ja valtaosassa tapauksista antibiootit ovat välttämättömät. Minun kokemusten mukaan karpalomehu auttaa ihan oikeasti. Karpalomehun tehoon saattaa vaikuttaa melko paljon se, kuinka nopeasti tunnistaa tulehduksen oireita kehossaan. En kuitenkaan juo karpalomehua kuin silloin, jos epäilen tulehduksen olevan tuloillaan. Mehu on niin hapanta, etten halua juoda sitä päivittäin. Liiallinen happamuus vaikuttaa muun muassa hampaiden narskuttelun lisääntymiseen, josta koitan myös päästä eroon (tämänkin opin akupunktiolääkäriltäni). Kehon happamuus kuulemma lisää lihasten kireyttä, ja saattaa jopa lisätä sellaisia tuntemuksia, jotka vaikuttavat virtsatietulehdukselta.  

• Kultapiiskua ennaltaehkäisyyn. Olen käyttänyt viime kuukausina kultapiiskua uutteena ja teenä tulehdusten ennaltaehkäisyyn, ja tulehdus on pysynyt poissa. Uute on helppo ottaa pieneen vesitilkkaan sekoitettuna, ja tee on yllättävän hyvän makuista. Molempia löytyy luontaistuotekaupoista ja netistä. Joissain kultapiiskuvalmisteissa sanotaan, että yrttiä suositellaan nautittavan kuureina. Joka paikassa tuosta ei mainita, joten en oikein tiedä, kuinka tosissaa suositus pitäisi ottaa. Joka tapauksessa ajattelin ottaa pienen tauon kultapiiskusta, ja kokeilla välissä sianpuolukkaa ja isokrassia. Näitäkin molempia suositellaan virtsateiden hyvinvointiin, vaikka kultapiisku tuntuu olevan tärkein rohdoslääke vaivaan. Yrttiuutteita myy esimerkiksi Naturanetti.

• Lääkäriin mars. Jos tulehdus on iskenyt koko voimallaan, ei auta muu kuin mennä lääkäriin ja syödä antibioottikuuri. Kertaakaan tulehdus ei ole lähtenyt minulta itsekseen pois, vaan antibiootit ovat olleet välttämättömät. Antibioottien vaikuttavista aineista ja annostuksista kannattaa olla itse perillä, jotta lääkärikäynnit saa pidettyä minimissä. Jos jokin antibiootti ei ole tepsinyt, siitä kannattaa mainita lääkärille. Ja jos olet huomannut, että lyhin kuuri ei tunnu riittävän, niin sekin kannattaa ottaa puheeksi. Itse en ole aina muistanut syömieni antibioottien nimiä tai vaikuttavia aineista, ja on todella turhauttavaa lähteä hakemaan toista kuuria samaan tulehdukseen, koska lääkäri sattui määräämään juuri sitä lääkettä, joka ei minun tulehduksiini enää tepsikään. Monet lääkärit tuntuvat ymmärtävän, että potilas tunteee sairauden parhaiten. Esimerkiksi YTHS:llä ei ole onneksi tarvinnut joka kerta käydä antamassa pissanäytettä, vaan reseptin on saanut jopa puhelimitse lähiapteekkiin. Pidemmälle matkalle lähtiessäni olen pyytänyt lääkäriltä reseptin varmuuden vuoksi mukaan otettavaa kuuria varten.

Tässäpä nämä, minun päällimmäiset ajatukseni verivihollisestani ja sen taltuttamisesta. Jospa tässä olisi jotain apua jollekin. Sillä virtsatietulehdus on pirullinen sairaus ja toivon todella, että kaikki saisivat tulehduskierteen katkaistua. Tsemppiä!

Made In

Oho. monta kuukautta on kulunut viimeisestä blogitekstistä. Ainakin uusi työ ja talviunet ovat vieneet aikaani ja voimiani (gradu taas ei, ääh). Mutta nyt tuli pitkästä aikaa bloggausfiilis.

Haluan vinkata mielenkiintoisesta nettisivusta, jossa voi paljastaa kotimaiseksi pestyjä tuotteita. Suomen elintarviketyöläisten liitto haluaa kuluttajien kiinnittävän huomionsa paketeissa mainittuihin valmistusmaihin brändin ja paketin kyljessä olevan kuvan sijaan. Kuulostaa tällaiselle pidempiä toveja kaupan hyllyjen välissä seisoskelevalla ostosten tekijälle ihan perusjutulta, mutta harmittavan moni taitaa edelleen tehdä valintansa kertavilkaisun perusteella, ilman tarkempaa lukemista.

SEL:n sivuilla sanotaan näin:

Moni kuluttaja ei ole tietoinen, että esimerkiksi kotimaisella tuotemerkillä Suomessa myytävät Turun Sinappi ja HK Amerikan pekoni tehdään Puolassa, Jenkki-purukumi Turkissa, Elovena-kauramurot Saksassa, Jyväshyvän Paussi-keksit Tsekissä sekä Arla Ingmanin raejuusto ja Ingmariini-levite Ruotsissa

Onhan se aika pirullista, että muropaketti, jonka kyljessä kansallispukuun pukeutunut vaalea "elovenatyttö" koreilee, sisältää saksalaisia muroja.

Seuraavaksi toivoisin, että jauho- ja leipäpaketeissa kerrottaisiin tarkemmin viljojen alkuperämaa. En ole aivan varma, kuinka paketin kyljessä ilmoitettava valmistusmaa käytännössä määräytyy. Käsittääkseni riittää, että esimerkiksi jauhot pussitetaan Suomessa, niin valmistusmaana voidaan ilmoittaa Suomi. Juuri muutama päivä sitten puuroryynejä valitessani ihmettelin, kuinka harvassa kaurapaketissa oli avainlippu-merkki. Ehkä siksi, että merkki maksaa, mutta luultavasti siksi, että tuotteen kotimaisuusaste ei riitä sertifikaatin saamiseen. Ja leivässä viljan alkuperästä tuntuu olevan vielä harvemmin tarkkaa tietoa.

Kaipa sitä pitäisi pommittaa tuotteiden valmistajia ja myyjiä enemmän kysymyksillä tuotteiden alkuperästä. Harmi vaan, että kukaan ei pakota vastaamaan kuluttajien kysymyksiin. Viime maaliskuussa lähetin Bonne-juomille kysymyksen valmistamiensa marjasoseiden alkuperämaasta ja pakkaustavasta. Sataprosenttinen marjavalmiste, joka on valmistettu Suomessa, kuulostaa hyvältä, mutta kaikista eniten mua kiinnostaa, missä marjat ovat kasvaneet. Samalla kysyin pakkaustavasta ja siitä, onko pakkausten kenties ulkomaisissa vadelmissa mahdollinen norovirusriski. Vastausta kysymyksiini ei koskaan kuulunut, joten ei ole nuo marjasoseet oikein enää houkuttaneet.

Päivän suositus: Arvokas ja herkullinen jäte

Satuin tällä viikolla telkkarin eteen juuri, kun tämä Arvokas ja herkullinen jäte -niminen laadukas saksalaisdokkari oli tulossa. Suosittelen katsomaan Areenasta! Katseluaikaa on vielä vajaan kuukauden verran jäljellä, eli hyvin ehtii.

Dokkarissa tuli monia hyviä pointteja ja tuoreita ajatuksia esiin. Siinä kerrottiin mm. leipäjätteellä lämpiävästä leipomosta, yhteisöpuutarhoista ja ruokajätteen valtavista määristä. Esimerkiksi ranskalaisella tukkutorilla päivän päätteeksi yli jäävät kalat menevät automaattisesti roskiin, oltuaan yhden päivän myynnissä.

Ohjelman ihastuttavinta antia oli korealaismuotoilijan esittelemät perinteisiin ruoansäilöntätapoihin perustuvat "ruokahyllyt". Kauniissa hyllyissä mm. kasviksia voi säilyttää huoneenlämmössä perinteisten niksien avulla. Esimerkiksi omenoiden tuottamat kaasut auttavat pitävät perunat tuoreina, ja porkkanat ja sellerit säilyvät pidempään, kun ne säilytetään pystysuorassa omilla hyllyillään (vaakasuorassa kasvikset käyttävät energiaansa päästäkseen "oikeaan" asentoon).

Dokumentissa kerrottiin myös, että jätteeksi päätyvällä ruoalla pystyttäisiin ruokkimaan maailman nälkäiset kolmeen kertaan. Eli maailmassa on ruokaa tarpeeksi kaikille, se on vaan väärissä paikoissa ja turhauttavan usein kaatopaikalla.

Päivän ilostus: Pauligille reilua kahvia

Olen juhlamokkavastainen ihminen. Mua ärsyttää, kun koko Suomi tuntuu juovan vain tuota yhtä pahanmakuista ja epäeettistä litkua. Joka paikassa tulee vastaan juhla mokka -plakaatteja, kuppeja tai markiiseja. Pauligista oli kovaa vauhtia tulossa mun ykkösvihastusfirma, ainakin suomalaisista yhtiöistä.

Mutta tänään sain selville jotain upeaa. Paulig on viimein taipunut, ja laajentanut valikoimansa myös luomulaatuiseen Reilun kaupan kahviin. Jes! Reilun kaupan edistämisyhdistyksen sivuilta voi lukea tästä iloisesta uutisesta tarkemmin. Uutisessa ei lue, koska kahvi on kaupoissa, mutta kaipa sitä voisi jo alkaa kysellä kauppiailta :)

Seuraavaksi odotellaan, koska Fazer suostuisi myymään meille sinistään reiluna versiona.

kirppishassutuksia

Aina välillä kirppiksellä tulee vastaan ihanan sympaattisia vaatteita ja muita juttuja, jotka haluaa omakseen tietämättä, mitä niillä oikeastaan tekee. Yksi tällainen ostos on Lahden Fidalta parilla eurolla mukaan tarttunut vanha söpö mekkonen. Epäilen, että tuo on saattanut olla jopa jonkun häämekko joskus 60-luvulla. Mekko on itse ommeltu ja istuu mulle täydellisesti.

Mielelläni käyttäisin tuota joskus, mutta hankaluutena on oikean hetken löytäminen. Ehkäpä joku sunnuntai lähden päiväkävelylle hienona naisena. Tai jos jonain päivänä minua kositaan aivan ex tempore, niin voin samantien lähteä maistraattiin tuo mekko päällä :)

ketunleipää ja tikkuhorsmaa

Kesäloman mökkireissulla villivihannesten hyödyntäminen jatkui, vaikka kasvukausi onkin monilla kasveilla jo vähän liian pitkällä. Keväällä vuohenputken ja poimulehden poimiminen oli helppoa, mutta nyt monet kasveista ovat turhan suuria ja puisia.

Ohjeita uhmaten päätin testata maitohorsman syömistä parsan tapaan näin keskikesän jälkeenkin, kun löysin suhteellisen tuoreen näköisiä versoja, jotka eivät olleet aloittaneet kukkimista. Ei siinä kovin hyvin käynyt :) Keräsin varret, keitin niitä hetken suolavedessä ja paistoin oliiviöljyssä valkosipulin kera. Sitten imeskeltiin valkosipulin ja öljyn maut tikuista, sillä kuituisten tikkujen syöminen oli hankalahkoa. Eli jos horsmat tuntuvat yhtään puisilta kerätessä, ne ovat sitä myös keittämisen ja paistamisen jälkeen. Ensi keväänä uusi yritys :)



ketunleipää


Onnistuneempia hortoilukokemuksia sain ketunleivästä. Pienten lehtien kerääminen ei vie kauan, koska ne kasvavat usein tiheästi ja nousevat helposti varsineen maasta. Laitoin ketunleipää salaatin joukkoon ja leivän päälle, ja hyvin maistui. Vaikka maku on aika hapan silloin kun ketunleipää syö sinällään, lehdet sopivat hyvin salaattiin, eikä maku ole pistävä. Ketunleipää voi kokeilla myös keiton maustamiseen, mutta sitä en ole vielä itse testannut.

Lisäksi keräsin horsman, metsämansikan ja vadelman lehtiä yrttiteetä varten. Kuivatin lehdet, mutta vielä en ole keitellyt niistä teetä. Syksymmällä on sitten kiva muistella kesän ja mökkimaisemien makuja teetä juoden.